Tänään tiedetään varmasti, että Teijon retkeilyalueesta tulee kansallispuisto. Eduskunta päätti lain hyväksymisestä eilen illalla.
Ennusmerkit olivat hyvät. Lain sisällöstä päätettäessä äänestettiin, mutta eniten närästäneestä yksityiskohdasta, metsästyksestäkin, oli saatu rakennettua kompromissi.
Teijon valtti kansallispuistohanketta ajettaessa on ollut se, minkä kansallispuistossa pitääkin olla kohdallaan: monipuolinen luonto.Tähän palattiin myös perjantain täysistunnon puheenvuoroissa.
Luonto eri puolineen on ollut myös retkeilyalueen toiminnan vuosina se, joka matkailijoita alueelle vetää. Sijainti on toinen iso plussa, Teijoa voidaan pitää päiväretken kohteena esimerkiksi kolmen ison kaupunkiseudun -pääkaupunkiseudun, Turun ja Tampereen – asukkaille.
Retkeilyalueen peruina alueelle on jo pedattu osa matkailumaineesta. Retkeilyalueen aikana on myös rakennettu palveluvarustus tähän asti riittäneelle tasolle.
Jatkossa se ei kuitenkaan riitä, ja luvassa onkin satsauksia alueen varustukseen. Kansallispuistohankkeen voikin nähdä vaikkapa valtiovetoisena koko alueen kehittämishankkeena, joka on samalla hyvä selkänoja monenlaiselle yksityiselle vireillä olevalle projektille.
Salon ja Pohjois-Suomen vertaaminen toisiinsa on ontuva ajatus. Jotain yhteistäkin kuitenkin on: huoli työpaikoista.
Pohjoisessa on viimeistään epäonnistuneiden ja ympäristölle haitallisten kaivoshankkeiden jälkeen jouduttu kysymään, ovatko etusijalla työpaikat vai ympäristö.
Kansallispuisto näyttäisi ennakkoarvioiden mukaan olevan Teijolla oiva ratkaisu, jolla kakku voidaan sekä syödä että säästää: luonnon turhan kovakourainen käsittely eli esimerkiksi hakkuut päättyvät, ja alueelle odotetaan syntyvän myös uusia työpaikkoja.
