– Voi voi , Kerttu huakail oikke raskaste.
– Mikä sul ny noin kovi otta luannon pääl, kysys Unski.
– No ku taas noi koulu alkasiva ja sit alkka se ainane kiussamine. Niin pal ku siitäki on jauhettu, mut ei se vaa ikä lopu.
– Juu, ja ku se muuttu ain vaa raakemaks. Meiti aikanan poja vaa painisiva, ku ei meitil ollu kännyköi eikä netti, muistel Unski.
Kerttu sanos, et mul tul nii eläväste miäle see, ku meijä flika alottiva koulus.
-Mee lähretti kaupunkist ostama repui ja kenkki. Flika tahtosiva pistä repu koht selkkäsäs ja sit mentti puistonpenkil syämä jääteltöötei. Sihen tul yks puistokemist heiluma ja sanos, et onpa terveen näköisiä poikia. Mää vein flika äkkin pois siit ja sanosin heitil, ettei juappo jutuist tart mittä välittä.Sit ku mää vein heitin koulu, nii toise flika näyttivä nii siroilt ja hee niiasiva kauniste opettajal, mut meijän kaksose seisosiva vata pystys ja tuijottiva opettaja kulmies alt piukaste. Opettaja tuijot klasies ylitte takasi ja mul tul simmone tuntu, et flikkoje numero putosiva pari pykälä alaspäi vaikkei koulu ollu viäl alkanukka.
Seuraval päiväl he menivä koulu jo ominokkines ja sit kiiruste ton vinttikamarisa uussi aapissias kattoma. Mut ei kestäny ku piänaik, ku Niämiskä tul simmose pläiskinän kans sisäl ettei hää keriny eres tervettämä ja oviki lens toisse seinä.
-Misäs teijän kaksose ova, hää huus.
Mää peljästysi nii jumalattomast ja kysysi,et mitä nyy on tapahtunu.
Niämiskä raivos, et teijän kaksose muiluttiva meijän Perti kotimatkal.
Mää huusi vintti, et Seija ja Maiju, heti paikal alas, niinku olsis jo! Hee tuliva silmä ympyrskäisin ja ihmettelivä, et mikä o.
-Tee paiskasi meijän Perti katavapuska, huus Niämiskä.
-Ei mee kettän paiskattu, Maiju sanos.
-Älä valhettel siin, tee paiskasi häne katavapuska ja hää tul parkujen koti ja ol iha kriipui täys.
Sillo mää puuttusin kans asja ja sanosin flikoil, et nyt suu puhtaks mitä siäl koulumatkal tapahtus.
-Ei mittä erikoist, hee vakuttiva. Mut sit Pert ol ruvenu natkuttama heitil, et iso iita,iso iita, siin on kaks iso iita ja sit hää ol löytäny josta simmose kepi ja rupes sen kans sohima Seijan takapualt ja nauroi, et iso iitan paksu pylly.
Maiju sanos, et sillo mää suuttusi ja rytkäsin seen kepi hänelt pois ja heitin mettä. Ja Seija kehus, et hää ol ottanu Perti repu henkseleist kiine ja pyärit hänt piäne aikka siin tiäl ja sit hää vaa helppas ja hee läksivä juaksema koti.
-No mihe Pert sit joutus ?
-Hää ol menny sin oja päite, mut hee ei muistanu, et olik siin sit joku katavapusk.
Seija ol varma, ettei hää Pertti paiskanu, hää vaa helppas repust.
Mää meinasi juur otta kaffepannu sankast kiine ja ehrotta, et jos keitetä sovinokaffe, ku tais olla molemil pualil vähä syyllissi, mut emmää keriny, ku Niämiskä men samalaisel pläiskinäl ulos ku hää ol tullukki ja huus mennesäs, et onk se ihme, jos Pert sai könisäs, ku kaks tommost koljatti häne kimppusas hyäkkäs.
Flika kysysivä, et mikä simmone koljat o. Mää annoi heitil kova ukaasi, et see sai olla laitimaine kert , ku tommossi kuulu koulumatkalt.
Seuraval päiväl hee söivä pulla ja maito ja mää tenttasi heitti, et menik tää päiv laitalisest.
-Joo joo iha hyvi, hee vakuttiva. Kyl siin ojanpenkal ol simmone piän katavan-känkkyr. Perti pipo ol siin viäl. Mee nypitti siit neulase ja roska pois ja mää sysäsi seen Pertil ja sanosi, et siin on pipos, Maiju juttel,
-No mitäs Pert sit sihe?
-Ei mittä, hää näyt kiältäs vaa,
See homma loppus sit sihe,
Unski naureskel, et meijä flika o ain ollu simmossi
suaran toiminna ihmissi.
-Hyvi hee kumminki o elämäsäs pärjäny.
Mantar
