Lehmä juo päivässä jopa yli sata litraa vettä. Viisi lehmää juo viisi kertaa sen verran, ja jos tilalla on vielä kaksi hevosta, saa ämpäreitä lisätä. Tältä pohjalta voi yrittää laskea, montako saavillista vettä Armas Kylänpää on talvisodan aikana nuorena poikana kaivolta viidelle lehmälle ja kahdelle hevoselle siskonsa kanssa kärrännyt.
Vesi, lehmät ja sisko liittyvät talvisotaan, jonka alkamisesta tulee lauantaina kuluneeksi 80 vuotta.
Armas Kylänpää oli talvisodan alkaessa 14-vuotias, hänen vaimonsa Tellervo Kylänpää oli vuonna 1939 kahdeksanvuotias. Molempien nuoruus katkesi pakosta ja kerralla.
–Leikit vaihtuivat töihin ja pelkoon, tiivistää Tellervo Kylänpää.
Armas Kylänpää asui sodan syttyessä Helka-siskonsa luona Marttilassa ja kun siskon mies Paavo lähti rintamalle, tuli pikkuveljestä mies talon töihin; vedenkantoon, heinänhakuun ja esimerkiksi viemään halkoja meijeriin.
–Kolmekymmentäviisi-neljäkymmentä oli pakkasta. Hevonen höyrysi kuormaa vetäessä, mutta minä en. Pakko siinä oli juosta itse rinnalla, ei ollut puhettakaan että olisi voinut istua kyydissä.
Sähköttömässä maatalossa riitti päivässä tunneiksi työtä jo siinä, että talossa pysyy lämmin ja että keittiössä on juotavaa.
–Uunilämmityshän meillä vain oli, Kylänpää muistelee.
Marttilassa sota-aika näyttäytyi Armas Kylänpäälle omalla tavallaan rauhallisena; pommitukset olivat toisaalla, mutta omanlaisensa henki leijui kaiken päällä jo siksi, että aikuiset miehet olivat muualla. Perniössä oli toisin: pommitusten kohteena oli muun muassa Kosken asema ja Tellervo Kylänpäälle yksi näky on jäänyt mieleen.
–Sen muistan, kun vihollisen koneet tulivat idästä ja ottivat suuntaa alaspäin kohti Koskea.
Lue koko haastattelu painetusta lehdestä. Lehdessä on myös 15-vuotiaan Ilkka Kipinoisen haastattelu, missä hän miettii aihetta tämän päivän nuoren näkökulmasta.
