Skip to main content

Sitruunasoodaa ja silakkaa

Pienten kylien olosuhteet ovat muuttuneet paljon muutaman viime vuosikymmenen aikana. Muun muassa kyläkauppojen määrä on vahvasti vähentynyt. Tähän liittyen ohessa muutama muistikuva lapsuuteni Kirjakkalasta.

Kirjakkalassakin oli kaksi osuuskauppaa 1950- luvulla, joista toinen, ”yläkauppa”, sijaitsi ruukkikylän vanhan päärakennuksen päätytiloissa aivan maantien varressa pajamäen päällä ja toinen, osuuskauppa ”Terho” omassa rakennuksessaan kylän keskivaiheilla, saman kylän läpi kulkevan maantien varrella lähellä suurta puimalarakennusta. Näiden kahden suuren kaupparyhmittymän kauppojen sijoittuminen samaan pieneen kylään on mielenkiintoista nykyaikaan verrattuna, jolloin suuremmiltakin paikkakunnilta paikalliset kaupat ovat vähitellen hävinneet. Toisaalta ei niitä enää Kirjakkalassakaan ole pitkään aikaan ollut.

Vanhassa päärakennuksessa sijainneessa kaupassa oli kaksi myyntitilaa, joista toinen oli kylmässä säilytettäviä tuotteita varten ja toinen sekatavaroita varten. Kaupassa myytiin kaikenlaista sekatavaraa ruokatarvikkeiden ohella. Yksittäinen näyteikkuna oli maantien puolella. Kaupan valikoimana oli tuoreesta lihasta, leivästä ja maitotuotteista ja kodin tarvikkeista lähtien aina rautakaupan tarvikkeisiin asti. Näitä rautakaupan tuotteita säilytettiin pihapiirissä aivan maantienvarressa olevassa jyhkeässä punatiilisessä rakennuksessa, joka ulkoasultaan oli vankilamainen rautaristikoin suojattuine ruutuikkunoineen. Se oli kaksikerroksinen ja vankoilla kiviportailla ja kaksoisovilla varustettu rakennus, joka sai etenkin poikien mielikuvituksen liikkeelle salaperäisellä tavalla. Oli vaikeaa uskoa, että se olisi ollut alun perin varastoksi suunniteltu. Olikohan siellä kerroksien hämärissä tiloissa, kaltereiden takana pidetty piilossa jotain salaista tai peräti vaarallista? Jotain arvoituksellista ja etenkin iltahämärässä jännittävää liittyi tuohon massiiviseen rakennukseen, jonka liepeillä kylän poikajoukolla oli tapana usein leikkiä. Rakennus on edelleen paikoillaan vastustaen uhkaavaa rapistumista.

Osuusliike Terhon kaupparakennus oli suurempi kuin yläkauppa. Sen maantien puoleisen julkisivun keskellä oli portaikko, jonka kahden puolen sijaitsivat näyteikkunat. Kaupan sisätila jakaantui sekatavarapuoleen ja kylmätiskin takaiseen tilaan, josta kylmässä säilytettävät elintarvikkeet myytiin. Myös Terhon tavaravalikoima vastasi hyvin asiakkaiden tarpeita. Monet elintarvikkeet, jotka nyt ovat valmiissa pakkauksissaan, pakattiin ja punnittiin kaupantekohetkellä. Niinpä jauhot laitettiin jauholaatikosta pussiin ja sitten punnittiin ja hinnoiteltiin. Kahvi pussitettiin jauhamisen jälkeen. Myös jauheliha jauhettiin kaupantekohetkellä. Makeisiakin sai ostaa irtomyynnistä. Kaupassa myytiin myös monenlaisia kotitaloudessa tarvittavia pientarvikkeita ja rautakaupan tarvikkeita. Kaupan takaosassa oli varastotila ja liikkeen puolelta oli yhteys myös samassa rakennuksessa sijainneeseen myymälänhoitajan asuntoon. Kaupan takana oli vielä erillinen varasto- ja huoltorakennus. Kaupan ulkopuolella oli myös pieni käsikäyttöinen bensiinitankki, josta myytiin polttoainetta.

Näihin kyläkauppoihin liittyy lämpimien kesäpäivien muistoihin kuuluvana raikkaan limonadin vieläkin suussa viipyvä kaihoisa maku. Vähäisiä markkoja koetettiin säästää pieniä ostoksia varten. Halvin silloinen virvoitusjuoma, sitruunasooda, tuo vieläkin mieleen kuumat, lempeät kesäpäivät rauhallisessa kotikylässä.
Kahden kyläkaupan ohella Kirjakkalassa kävivät sittemmin myös myymäläautot. Niiden merkitys kasvoi edelleen etenkin kyläkauppojen toiminnan loputtua. Autojen pysähdyspaikat oli sovitettu joustavasti eri puolille kylää maantien varteen, jolloin mahdollisimman monella oli helppo asioida autossa. Myymäläautot kulkivat tietysti muidenkin Perniön kylien alueilla.

Kylän kahden kauppaliikkeen tarjonta oli tavanomaista sekatavaraa. Valikoimissa olevat päivittäistavarat useimmiten riittivät asukkaille. Harvoin oli tarvetta lähteä Perniön kirkonkylään tai Saloon, joka silloin oli vielä kauppala. Yhteydet Kirjakkalasta näihin molempiin taajamiin olivat varsin huonot. Vielä vuosikymmenen alussa suora kunnollinen tieyhteyskin Saloon puuttui, mutta kun uusi maantie saatiin valmiiksi, myös linja-autoliikenne sinne käynnistyi tällä uudella tiellä. Kirkonkylässä käytiin lääkärissä ja joskus kauppa-asioilla, mutta parantuneet yhteydet Saloon lisäsivät asiointia siellä. Salossa käytiin vaateostoksilla ja ostettiin tarvikkeita sekä työkaluja. Monet kävivät säännöllisesti myös Salon syysmarkkinoilla. Markkinoiden helppo – Heikiltä saatettiin ostaa työkäsineitä ja kampoja ja muita tarvikkeita ainakin ostajan mielestä huokeaan hintaan. Tuomisina markkinoilta monilla oli usein Salonjokivarteen saapuneilta saariston kalastaja-aluksilta ostettua maustettua silakkaa tai muuta kalaa asianmukaiseen puunelikkoon säilöttynä.

Vielä 1950-luvulla Kirjakkalassa kulki myös liikkuvia kauppiaita myyden mukaan kuljettamiaan sekalaisia käyttötavaroita. Tällainen kauppias saattoi liikkua jalan tai pyörällä mukanaan suuri laukku, jonka sisällön hän avasi ostajien tarkasteltavaksi. Usein hän pysähtyi muun muassa ison yläkivimuurin pihalle kauppaa tekemään. Tarjolla oli linkkuveitsiä, neuloja, lankaa, huiveja ja muita pientarvikkeita, joita meni myös kaupaksi. Samalla kuultiin kauppiaalta monenlaisia juttuja ja juoruja, joiden parissa riitti tarinointia.
Kylässä liikkuivat myös kiertävät kalakauppiaat, jotka myivät ainakin tuoretta silakkaa. Kauppiaan tulessa paikalle kerääntyi yleensä runsaasti ostajia pesuvateineen tai muine astioineen paikalle. Kauppias mittasi astiaan sovitun kalamäärän. Illalla ruoka-aikaan kylän raitille levisi useista taloista herkullinen paistetun silakan tuoksu. On mielenkiintoista muistella tällaista aikaa, jolloin ei liene ollut voimassa nykyisen kaltaisia tarkkoja säädöksiä koskien tietoja tuoreen kalan alkuperästä tai kylmäsäilytyksestä kuljetuksen ja myynnin aikana. Ostajat olivat kuitenkin valppaita ja asiantuntevia, eikä kukaan tohtinut myydä vanhaa kalaa. Olivathan monet kyläläiset itsekin ahkeria kalastajia, joiden pöydissä itse pyydystettyä tuoretta kalaa oli säännöllisesti.

Moni asia on muuttunut. Kirjakkalan kylä elää nykyaikaa taustanaan mielenkiintoinen ja toimelias menneisyytensä.

Pentti Lampi

Jaa artikkeli: