Päivi Kallio osti Hannu Koskelta pussillisen tuoretta silakkaa viemisiksi Kuusjoelle.
-Markkinoille tulossa, kysyi liikenteenohjaaja kaikilta Särkisalon kirkonkylään autolla tulevilta lauantaina aamupäivällä.
Aika moni vastasi kyllä ja oli jo vastannut: silakkamarkkinoiden piti alkaa yhdeltätoista, mutta jo paljoa ennen tuota kellonlyömää oli Tiirantorilla täysi rähinä päällä. Kauppaa tehtiin ja jono päivän odotetuimmalle eli silakkatiskille ulottui yli torin.
Tällä kerralla jonottamista ei palkittu ei-oolla; silakkaa oli pikkutunneilla jäänyt verkkoon hyvin.
-Kuusisataa kiloa plusmiinus jotain, heitti tapahtuman järjestävän Meripirtin kerhon puheenjohtaja Janne Eriksson.
Puheenjohtajan ja muiden kerholaisten aamupäivä meni muussa kuin herkuttelussa; verkkojen tyhjennystä riitti tehtäväksi vielä siinäkin vaiheessa, kun torilla jo tehtiin kauppaa.
Ilmeitä ei ainakaan synkistänyt se, että lokakuinen aamupäivä näytti sään puolesta parastaan – mitä nyt navakka luodetuuli tarkoitti aaamun verkonnostajille kuoppaista merimatkaa ja Maa-ja kotitalousnaisten telttakatos tarvitsi ensin teippikorjauksen ja myöhemmin vielä vähän muutakin tukea.
-Ei tässä laiskotella, nauroi teltastakiinnipitovuorossa ollut Eija Aarnio.
Myynnissä oli monenlaista: leivonnaisia, sieniä, marjoja, kuivakukkia ja käsitöitä ja ennen muuta sitä silakkaa.
Yksi ostajista oli helsinkiläinen Päivi Kallio, jolta tuli iso plussa särkisalolaisille.
-Helsingin markkinoiltahan ei saa tuoretta silakkaa ollenkaan.
Torille Kallio tuli mökiltään Kuusjoelta ja kaavaili paistavansa silakat perinteisesti ruisjauhoissa pyöriteltynä.
-Vähän parempaa fish and chipsiä, tuumi puolestaan Kiskon-mökiltään markkinoille tullut vantaalainen pariskunta. Edessä oli VPK:n osastolta ostetut silakkapihvit perunoiden kera.
Miika Erjalalla ja Joelilla oli jo matkassaan saaristolaisleipä ja muita ostoksia mietittiin.
Perniöläiset Suvi Rautiainen ja Miika Erjala olivat silakoiden suhteen kahden vaiheilla, sillä mielitekojen listalla oli myös loimulohi.
Saaristolaisleipä oli jo matkassa ja olennaista oli se, että jotain tapahtuu kohtuullisen matkan päässä kotoa.
-Aika matalalla kynnyksellä on lähdetty, kun joku jotain järjestää, myhäili Erjala.
Ja järjestäminen tietää sitä, että jotkut nousevat aamuvarhain; kalastajat tietysti, myyjät muutenkin ja leipurit eritoten. Kauppa kävi muun muassa Emilian kioskilla, missä tiskillä oli muun muassa saaristolais- ja ruisleipää ja korvapuusteja. Katja Söderman myönsi, että leipominen markkinoita varten oli aloitettu aamuyöllä ja itse asia eli uunin lämmittäminen varovasti jo kolme päivää sitten- kerralla kun ei saa pitkään kylmänä ollutta uunia kuumaksi asti lämmittää. Kioskille antoi nimen tytär Emilia, joka aloitti kioskin korona-ajan harrastuksenaan. Lauantaina markkinoilla olivat myymässä sekä Katja että Emilia ja ruisleivät vielä puoliltapäivin lämpimiä.
Meripirtin kerhon jäsenten lauantaiaamu meni verkkojen parissa.
