Mika Leikkosella on takana pankkiuraa 1990-luvulta asti, Petra Peltolalla viime vuosikymmeneltä. Ajatukset pankkialan tulevaisuudesta ovat silti varsin yhteneväiset.
Historia vanhan sanonnan mukaan toistaa itseään, mutta se voi myös opettaa uusia tapoja.
Suomi ajautui yli 40 vuotta sitten pankkikriisiin, jonka seurauksena pankkikenttä muuttui melko lailla.
Someron Säästöpankin Perniön konttorin kokoustilassa istuva konttorinpäällikkö Petra Peltola ei voi tätä muistaa; vastapäätä istuva rahoituspäällikkö Mika Leikkonen voi ja muistaakin, vaikka ei tuolloin pankissa työskennellytkään.
Kriisin häntä näkyy molempien työssä tänä päivänäkin; nykypäivään verrattuna 1980-luvun lopulla luottoa eli lainaa sai väljin ehdoin; nyt eletään toista aikaa.
–Sääntely on jatkuvasti tiukentunut ja se on näkynyt viimeisten viidenkin vuoden aikana, sanoo Peltola.
Leikkonen pohtii pöydän toiselta puolelta, onko sääntely kenties tullut jo lakipisteeseensä.
Siitä kaksikko on yhtä mieltä, että sääntely lopulta palvelee asiakkaan etua; jos ensimmäinen rahalaitos ei myönnä asiakkaalle tämän mielimää lainaa, johon se ei katso olevan perusteita, ei sitä todennäköisesti myönnä seuraavakaan.
–Se on ennallaan, että ihmisten kanssa tässä tehdään työtä, mutta traktorirahaa ei välttämättä saa huomiseksi kuten joskus, kärjistää Leikkonen pilke silmäkulmassa aikojen eron.
Someron Säästöpankin tiloissa istutaan siksi, että Perniön konttorin perustamisesta tulee vuoden lopussa kuluneeksi 30 vuotta.
Syksyllä 1994 elettiin vielä irti EU:sta, markka-aikaa ja sitä aikaa, kun asiointi tapahtui pääosin nokatusten ja paperia riitti. Leikkonen ja Peltola ovat eri sukupolven pankki-ihmisiä, mutta vannovat edelleen kasvokkaisen kohtaamisen nimiin.
Tietotekniikka ja etäyhteydet tulivat pankkiinkin jäädäkseen, mutta Petra Peltola sanoo, ettei usko tekoälyn koskaan tekevän esimerkiksi rahoituspäätöksiä.
–Sinne tarvitaan ihmistä. Asiat eivät koskaan ole ihan mustavalkoisia.
Koko juttu 19.12.painetussa ja digilehdessä.
