Kun saha silpaisee, on maha auki ja ulkona sen sisältö. Yrittäjä Maija Nuppulan erikoisena tehtävänä oli askarrella uhrille vatsallinen suolia.
Mathildedalin ruukkitehtailla on viime vuosina tanssittu monet juhlat.
Syksyn pimetessä ovat vanhassa putlauslaitoksessa nyt käynnistymässä ihan toisenlaiset pirskeet: hiukan hyytävät ja kolkotkin kekkerit, joiden osallistujat ovat jo maallisen taipaleensa kulkeneet.
Kartanonherra puvussaan ottaa tulijat vastaan, peremmällä odottaa tanssipartneri pimeän puolelta. Moottorikelkkaakin ohjaa varsinainen poromies helvetistä.
Hulvattoman karmeat kemut on lavastettu ruukkitehtaiden museoon, missä kummitusmuseo aukeaa jo neljättä kertaa, entistäkin laajempana. Teemana ovat juhlat, mutta yrittäjä Krista Gustafsson toteaa, että nyt piti tarjontaa vähän pehmentääkin.
–Viime vuodesta tuli palautetta, että meillä oli jopa liian pelottavaa.
Kummitusmuseota ovat rakentaneet yrittäjät yhteistyössä ja esimerkiksi Second Change -vaatepuodin Maija Nuppula teki sen, mitä tarvittiin – muun muassa askarteli neuloksista suolia erään onnettoman kohtalon kokeneen hahmon mahaan.
Kummitusmuseo niveltyy syyslomaan ja Salon kurpitsaviikkoihin. Pelkkää Halloweenia eivät viikot ole, vaan mukaan halutaan tuoda myös paikallista historiaa, Gustafsson toteaa.
–Museohan on täällä ihan paikallaan ja tutustuttavissa, nyt se vaan on vähän toisennäköinen, hän myhäilee.
Viime vuonna kummitusmuseoon tutustui Krista Gustafssonin mukaan yli 5000 henkeä.
Nukeilla on iso osa monessa kauhujutussa. Mia Juva ja Maria Vakkuri nostivat kokeeksi Lehmirannan hostellin kattoon pari kovia kokenutta nukkea. Pakopelin pelaajille selviää, mikä osuus nukeilla pelin kulkuun ehkä on.
Lehmirannan lomakeskuksessa puolestaan saa paitsi saada sätkyjä, myös pistää aivonsa töihin.
Lehmirannan markkinointisuunnittelija Maria Vakkuri myöntää nauraen, että hän ja markkinointiassistentti Mia Kuisma ovat viime aikoina tehneet aika kolkkoja Google-hakuja hirttosilmukan teko-ohjeista alkaen. Yksi Salon kurpitsaviikkojen lonkeroista ulottuu Lehmirantaan, minne rakennetaan sekä kauhuelokuvista ammentava pakopeli nimeltä Hylätty hostelli ja lisäksi vielä lasten kauhuhuone.
Rakennus on kuin tehty peliin: pienet huoneet ovat pitkän käytävän varrella ja arkipäivän valoisallakin voi kävijän mielikuvitus alkaa laukata.
Pakopeli yllätti suosiollaan suunnittelijansakin: viikon 42 pelivuorot varattiin täyteen nopeasti ja viikolle 44 piti kehitellä lisävuoroja. Viikolla 43 hostellihuoneet tarvitaan majoittujille.
Mia Kuisma ehti olla pitkään työssä Salon teatterissa ja näkee pakopelissä yhtymäkohtia teatterin tekemiseen. Aihe voi olla kolkko ja karmaiseva, mutta tekemisessä on ollut hauskatkin hetkensä kuten rekvisiittanukkien etsiminen sieltä täältä. Tällä viikolla jo ainakin yksi nukke oli jäljistä päätellen saanut kirveestä otsaansa.
Jutut kokonaisuudessaan 10.10. digi- ja paperilehdessä!
