Vanha sanonta on, että vain otettu lääke auttaa.
Sanonnassa on vankka perä ja sitä voi jatkaa toteamalla, että vain otettu rokote auttaa.
Syksyn influenssarokotukset hoidettiin Perniössä melkeinpä kertarysäyksellä ja aiemmista vuosista poiketen: koko joukko terveydenhoitajia urakoi rokotuksia seurakuntatalossa kahden viikon ajan. Asiaan satsattiin ja hyvä niin.
Kohta edessä saattaa olla toinen tiukka rypistys, jos ja kun koronavirusrokotusten antaminen Suomessa alkaa. Näillä näkymin ensimmäiset rokotteet Suomeen tulevat vielä tänä vuonna ja rokotukset saattaisivat alkaa ensi vuoden alussa.
Rokote on herättänyt myös jonkin verran kritiikkiä ja esimerkiksi Helsingin Sanomien gallupissa jopa viidennes suomalaisista on ilmoittanut, ettei ainakaan vielä ottaisi koronarokotusta.
Rokotekriittisyyteen harvemmin on varsinaisia lääketieteellisiä perusteita. Koronan tapauksessa epäilyksiä voi herättää se, että tauti itsessään on uusi ja rokote varsin nopeasti kehitetty. Kyselyistä on toki pitkä matka tosielämään ja toivoa sopii, että asenteet muuttuvat. On syytä muistaa, että ennen kuin rokote myyntiluvan saa, sillä on oltava tutkimuksin osoitettua näyttöä sekä turvallisuudesta että tehosta.
Ennen muuta on syytä muistaa, mitä rokotuksilla halutaan saavuttaa ja on saavutettu. Kansallisen rokotusohjelman myötä historiaan ovat Suomesta siirtyneet esimerkiksi polio sekä tuhka-ja vihurirokko.
Koronaviruksen leviäminen ei rokotusten alettua pysähdy kuin seinään, mutta sen etenemiseen muodostuvalla laumasuojalla on vaikutusta. Paljon riippuu esimerkiksi siitä, miten rokotevalmistetta maahan saadaan. Rokottamisen kautta muodostuva suojaus on ongelman peruskorjaamista, kontaktien välttely ja maskit päässä kulkeminen lähinnä ensiapua – mutta henkiä pelastavaa sellaista.
