Rippileirillä on paljon järjestettyä ohjelmaa ja vapaahetkinä pelataan tai soitetaan ja lauletaan, kuten rippikoululaiset Nemi Natomploi, Inga Hämäläinen ja Eveliina Mäenpää tekivät.
Salon seurakunnan leirikeskuksessa Särkisalon Reilassa pyörii parhaillaan Perniön ja Särkisalon yhteinen rippileiri. Koronan vuoksi leiriläisiä on normaalin 40 sijaan vain 16, mutta leirien sisältöihin se ei vaikuta ainakaan isosten mielestä.
– Ennen leirit olivat maanantaista maanantaiseen, nyt vain viisi päivää, kertoo Salon seurakunnan nuorisotyönohjaaja Martti Rouhiainen.
– Sama sisältö, vähemmän päiviä. Pienemmän leirin tunnelma ja fiilis on erilainen, kuin isompien. Täällä voi olla rennoissa vaatteissa, eikä tarvitse laitella hiuksia. Tunnelma on paljon rennompi, kertoo tamperelainen isonen Felicia Holmström.
Isosten tehtävä on miettiä joka päivä ohjelmaa ja opetusta leiriläisille, sekä olla ryhmähengen nostattajia. Isosille rippikoululaisten on helpompi puhua kuin aikuisille, sillä he ovat samaa ikäpolvea.
– Leiriläisillä on paljon ohjelmaa, mutta toki myös vapaa-aikaa. Silloinkin teemme jotain yhdessä, kuten pelataan pihapelejä, uidaan ja saunotaan, kertovat isoset.
Tomi Työppönen ja Tino Nikkanen hakivat isoseksi neljälle eri leirille, mutta pääsivät vain kahdelle.
– Riparilla on ehdottomasti hauskaa ja henkilökuntakin on mukavaa. Ja ruoka, se on hyvää ja sitä on riittävästi, viisi kertaa päivässä, nuoret hehkuttavat yhteen ääneen.
Salon seurakunnassa isoseksi voi hakea Salon eri seurakuntien alueelle, niinpä Marie Vainonen tuli Salosta.
– Tomi ja Tino ovat kavereita, niin totta kai se vaikutti asiaan. Perniö on myös tuttu minulle, sillä täällä on sukulaisia, Vainonen kertoo.
Holmström on jo kolmatta kesää isosena, eikä hänen tarvinnut edes hakea leirille.
– Kun tarvetta oli ja minua pyydettiin, niin totta kai lähdin uudestaan mukaan.
Lue koko juttu 9.7. 2020 lehdestä.
