Skip to main content

Rauta- ja pikiteillä

Tervepä terve. Toimituksen lounaiskahvilan viikkomuki hörppäistään tässä nyt.
***
Tämä onkin liikennepitoinen katsaus tänään.  Alkuun päästään lento- ja tietoliikenteestä. 

Lentäminen ilmiönä on kiehtova, koneiden katseluun ei heti kyllästy, ja tämä taitaa olla sukua ratapihan seuraamiselle tai satamassa pyörimiselle.

Sunnuntai-iltana istuin hetken Turun lentokentän aidalla ja kentältä lähti Wizzairin kone lähti kohti Puolaa. Kotiin palattua piti katsoa netistä, että miten kauan se tuollainen lento muuten kestää.   
Etsiessä löytyi sattumalta sivu, jolla pystyy seuraamaan reaaliajassa Euroopassa lentäviä koneita.  Lennon numero syöttämällä sai kartalle Turusta nousseen koneen tiedot. Ruudulla muuttui jatkuvasti lentokoneelta tuleva tieto aparaatin sijainnista, korkeudesta, suunnasta ja kaikesta. Pakko myöntää, että palvelu oli lähes koukuttava.

Vaikka tuossa tietysti romantiikka karisee.  Jos joku mietti vaikka olevansa salaisella pakomatkalla Puolaan kera salarakkaan, niin ähäkutti.  Jo meillä tiedetään missä menette, korkeutta myöten.
***
Tieliikenne puhuttaa keväisin, monella kun nopeus tuppaa kohoamaan liiaksi. Kuinka monta kertaa onkaan kuultu selitys siitä, että pistin menevää musiikkia päälle ja tuli niin hyvä olo että en ollenkaan huomannut ajavani liian kovaa.

Totta on, että talvisessa pöperökelissä tulee ajeltua rauhassa kun pistää päälle puhekanavan.  Eräänä aamuna taas pistin Hurriganesia soimaan ja logiikka pannahinen toimii: jalka alkoi vipattaa ja vauhtia oli kohta ihan vahingossa lähemmäs sataneljäkymmentä.  Onneksi vilkaisin mittaria ajoissa.

Pisti vaan miettimään, että kai tässä kieltojen maassa tämä pian ratkaistaan rajoitteella. Joko pistetään autoradiot kieltoon, tai sitten pakolliseksi varusteeksi valtiollinen liikenneturvallisuuslevy, jonka olen ideoinut.     
Jos kerran ajatus on ajaa kahtasataa metsään, niin  levyn avausraidan on tietysti oltava Kaija Koon hitti Viimeinen lento.  
 Toinen kappale voisi olla Olavi Virran klassikko Ennen kuolemaa, sen perään sopinee J.Karjalaisen Verinen mies  ja neljänneksi Turun Romantiikka-nimisen pumpun laulu Kärpästen juhlat.

Ja sen varalle, että mitään tuonpuoleista ei ollutkaan, olkoon päätösraita Matti ja Teppo –tuotantoa ja kappale nimeltä Et voi tulla rajan taa.
***
Raideliikenteestä puhutaan ja totta onkin, että junalla päääsee aika moneen paikkaan. Ongelma on siinä että sen kyytiin ei tahdo niiden paikkojen väliltä päästä.  Eikä kyydistä poiskaan, kun nykyjunien ovia ei saa vauhdissa auki.

Junailu tietty olisi perinteinen maaseututaajamien tapa liikkua paikasta toiseen. Jo ties miten kauan sitten oli tapana tramppailla kylän raiteilla.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: