Mustavalkoisessa kuvassa on salskea mies telttaa pystyttämässä. Tunnelma otoksessa on kuin sotafilmissä vuosien takaa. Valokuvakansiota pitelevällä Olavi Alkiolla on sininen baretti päässä.
Sama mies katsoo kuvastakin, aika tasan 50 vuotta nuorempana. Nykyisin perniöläinen Olavi Alkio oli vuonna 1964 mukana, kun Suomesta lähetettiin tuhat rauhanturvaajaa Kyprokselle. Kaulassa olivat ylikersantin natsat.
Rauhanturvaoperaation taustalla olivat Kyproksen itsenäistymisestä johtuneet erimielisyydet saaren turkkilaisten ja kreikkalaisten välillä. Entinen hallintomaa oli Englanti.
– Ja Englanti oli molemmille ryhmille yhteinen vihollinen. Suomalaisia luultiin aluksi englantilaisiksi, ja meille huudeltiin että go home, English, muistelee Alkio.
Olavi Alkion päätyminen joukkoon oli arkinenkin tapahtuma: hän yksinkertaisesti näki lehdessä värväysilmoituksen.
– Eikä siihen aikaan mitään opintolainajärjestelmää ollut. Ajattelin, että sieltä saa opiskelurahat.
Unohtamatta sitä, miltä tehtävä saattoi nuoren miehen silmissä näyttää.
– Oli siinä sitä seikkailunhaluakin, Alkio myöntää.
Paikan päällä tunnelman eri ryhmittymien välillä saattoi aistia. Saaren halkoi ”vihreä linja”, jonka toisella puolella olivat kyproksenturkkilaiset, toisella kreikkalaiset.
– Kyllä ne niin toisiaan vihasivat, Alkio sanoo.
– Sellainen olo tuli, että kyllä nuo toisensa tappavat, jos emme välissä ole.
Yksi kuvista kertoo paljon; joukko rauhanturvaajia kävelee satoa korjaavan turkkilaisen leikkuupuimurin vierellä. Vartiointia tarvittiin, jotta vuorenrinteeltä ei olisi viljelijää ammuttu.
– Kuumuudessa vilja menestyi vain laaksoissa ja vuorenrinteiltä oli helppo tähtäillä.
Koko Treffatti-sarjan juttu painetussa lehdessä
