Perniössä on viime viikon ajan puhuttu terveysasemasta, ei ensimmäistä kertaa eikä iloisin mielin. Pulmana on vuosia ollut pätevien lääkärien saaminen töihin Perniöön ja viime viikolla selvisi, että terveysasemalla työskennelleet kaksi ostopalvelulääkäriä lopettavat työnsä.
Elokuusta lähtien ajan kiireettömään hoitoon saa yhtenä tai kahtena päivänä viikossa, entistä useampi potilas ohjataan hoitajan vastaanotolle ja kiireelliset potilaat Salon keskustaan.
On tultu kauas päivistä, jolloin saman katon alla työskenteli useampi vakinainen lääkäri ja hammaslääkäri ja samasta osoitteesta löytyivät myös röntgen, laboratorio ja vuodeosasto.
Aikojen vertailu on turhaa, mutta tässä tapauksessa huolta ja suuttumusta ymmärtää kyllä.
Mutta kenelle olla kiukkuinen? Lääkäreitä ei voi raahata köysissä maaseudulle töihin. Julkinen toimija ei voi tasapuolisuuden nimissä tarjota isoja porkkanoita. Salon kaupunki tarjosi tuhannen euron rekrytointilisää, mutta hakijaruuhkaa ei sekään synnyttänyt.
Kyseessä lienee monen asian summa. Yleinen kaupungistumiskehitys on yksi syy: lääkärien tapaan esimerkiksi nuoret opettajat eivät ole valmiita muuttamaan kaupunkikeskuksista maalle, vaikka eri kampanjoissa kehuttaisiin maalle muuton kiinnostavan. Vapaus valita asuinpaikkansa on osa asiaa, toinen on se, että suuremmassa kaupungissa työmahdollisuuksien kirjo on laajempi. Julkisella puolella ei lääkärin tai hoitajan töihin ole tunkua kaupungeissakaan, kuten tiedetään.
Terveyskeskuslääkärin työtä ei saa väheksyä: se kuormittaa tekijäänsä aivan varmasti aivan riittävästi. Ehkä työ joskus oli lähes elämäntapa, jossa lääkäri oli kaikkien tuntema lääkäri myös vapaa-aikanaan kylällä kulkiessaan. Selvää on, että tällainen kylälääkärin työ ei sovi alkuunkaan kaikille.
Iso huoli on siitä, mitä jää hoitamatta. Toinen iso huoli liittyy siihen, että hyvinvointialueen on määrä tarkastella palveluverkkoaan lähitulevaisuudessa. Terveysasemalle riittävä asukasmäärä tuskin lisää halua säästää asema, jos se muuten on tämän tästä enemmän tai vähemmän rampa.
