Metsähallitus teetti ennen joulua töitä useammassa toimituksessa, kun se ilmoitti tarkastelevansa useiden hallinnoimiensa rakennusten tulevaisuutta sillä silmällä.
Metsähallituksen luontopalvelut saattaa luopua joistain kohteista, mikä käytännössä tarkoittaa myymistä – tai sitten haetaan omistamisen kustannuksia vähentäviä vastuullisia ratkaisuja, kuten lehdistötiedote asian muotoili. Mitä tämä selkosuomeksi voi tarkoittaa, selviää vasta, kun asia on edennyt.
Eteläisen Salon osalta katseet kiinnittyvät Kirjakkalaan, missä Metsähallituksella on vastuullaan useampia rakennuksia.
Alueella tehtiin vuosituhannen taitteessa miljoonien markkojen remontti: rahaa tuli EU:lta, valtiolta ja Perniön kunnaltakin. Jälkikäteen voi todeta, että hyvä kun tehtiin: mahdollista olisi ollut sekin, että talot jossain uudistusvimmass olisi purettu tai niiden annettu ränsistyä korjauskelvottomiksi. Esimerkkejä kulttuuriperinnön lahottamisesta pystyyn löytyy maakunnasta riittämiin.
Aika oli toinen: 1990-luvulla Teijon kansallispuistoon ja sen liepeille panostettiin muutenkin. Rahaan vetoaa omistajakin: nyt se on tiukassa ja luontopalveluiden pitäisi keskittyä muuhun kuin seinien omistamiseen tai ylläpitoon; huolehtimatta eivät Kirjakkalankaan sadat neliöt pysy kunnossa. Omistaapa rakennukset julkinen taho tai yksityinen, omistaja joka tapauksessa on velvoitettu vaalimaan rakennusperintöä eikä rakennuksissa voi tehdä ihan mitä vaan.
Merkilliseltä haviteltu rönsyjen leikkely tosin tuntuu, kun sekä Kirjakkalan että esimerkiksi Örön rakennukset on aikoinaan kunnostettu sillä mielellä, että ne ovat kiinteästi kytköksissä kansallispuistoihin. Ehkä luontopalvelujen puoli pääsisi ahdingostaan sillä, että talot olisivat jonkin muun osaston kirjoissa – mutta minkä. Olennaisinta tietysti on se, että talot ovat jatkossakin osana majoituspalveluja ja kansallispuistoa eli käytössä ja huolenpidon alla.
