Koulurakennukset herättävät tunteita. Tällä viikolla maakunnalliseksi uutisaiheeksi on noussut somerolainen Kiiruun koulu. Kerrankin ei kyse ole koulun lakkauttamisesta vaan uuden rakentamisesta.
Arkkitehtitoimisto on piirtänyt Kiiruun koulun uudisrakennuksen, mutta suunnitelmia ei ole nielty luottamuselimissä sellaisenaan. Teknisessä lautakunnassa on esitetty esimerkiksi kattokulman jyrkentämistä ja katemateriaalin vaihtamista huovasta peltiin, jotta rakenteet pysyisivät varmasti kuivina.
Ehkä paremmin perusteltu huoli on noussut tilajaosta; millainen pohjaratkaisu vastaa opetustarpeisiin nyt ja tulevaisuudessa. Käyttäjiä on perinteisesti kuultu ja kuullaan edelleen. Esimerkiksi koulurakentamisessa koulun henkilökunnan on saatava sanoa sanansa suunnitelmiin.
Tietenkään lausuntokierros ei helpota asioita, kun yhteen on soviteltava tarpeet, aina niukat rahat ja rakennuksen olisi vielä oltava arkkitehtuurisestikin korkeatasoinen.
Lautakunnan tehtävä on osaltaan olla kriittinen, mutta sivullinen ei voi välttyä vaikutelmalta, että osa parannusehdotuksista tehdään tunnepohjalta. Esimerkiksi kattorakenteiden kuivuuteen vaikuttaa lukematon määrä muitakin asioita kuin vain katemateriaali tai kattokulma. Voi olettaa, että arkkitehti ottaa nämä seikat huomioon jo piirustuspöytänsä ääressä.
Ei vain Somerolla, vaan kaikkialla pitäisi miettiä, jääkö joitain suunnitelmissa mahdollisesti olevia muita lapsuksia huomaamatta, jos päättäjät oman rakentamiskokemuksensa perusteella puuttuvat vain ilmeisimpiin epäkohtiin ja alkavat piirrättää rakennuksia uusiksi.
Eikä piirrosten merkitseminen punakynällä vielä pelasta koko hanketta. Ongelmat esimerkiksi sisäilmassa eivät likikään aina johdu suunnittelun puutteista vaan rakennusvaiheen kiireestä tai huolimattomuudesta.
Vähintään tomeraa ja aktiivista valvontaa tarvitaan myös rakennustyömaalle. Siellä tapahtuu myös varsinainen yhteisten rahojen tuhlaus, jos asioita tehdään huonosti.
