Pitkän koivukujan päästä löytyy 1900-luvun alussa rakennettu hirsirunkoinen päärakennus ja tiilinen valkoiseksi rapattu erikoisen kaunis navettarakennus.
Täällä mäen päällä Veronika Eriksson viettää perheineen kaiken vapaa-aikansa, niin rakennusten kuin kasvimaankin kimpussa.
Kotitarveviljelystä innostunut Eriksson perusti kasvimaan viime keväänä ja jännittää nyt, onko tämän kesän taisteluista juolavehnän, ohdakkeen ja juurimadon kanssa tulossa helpompi kuin viime vuonna.
– Olen mukana Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten sekä ProAgria Länsi-Suomen järjestämässä kotitarveviljelyhankkeessa ja sen myötä olen ihan hurahtanut lajiin. Tammikuussa tein sisällä ensimmäiset kylvöt ja vähän on mennyt hifistelyksikin, kun talven mittaan on tullut ostettua lisävalojakin. Tämä harrastus vie todellakin mennessään, nauraa Pyyntalon emäntä Eriksson.
Opettajana Salon seudun ammattiopistossa työskentelevä Eriksson tekee nyt poikkeusaikana 10 tunnin työpäiviä koneella, kun opetus keittiöstä on siirtynyt ruudun äärelle.
– Tämä on ihanaa vastapainoa. Mullan kanssa touhuaminen on terapeuttista ja jos niistä jotain vielä kasvaa, niin se on parasta. 8-vuotias poikani Vilhelmikin innostui porkkanoiden kasvatuksesta ja niiden syömisestä.
Erikssonit ostivat vuonna 2018 Pyyntalon, mutta siinä vaiheessa heillä ei ollut vielä konkreettisia suunnitelmia paikan suhteen.
– Olisin ostanut paikan ihan vain tuon tammen vuoksi. Se on mieletön ja nämä pellot tässä ympärillä.
Pyyntalosta tulee ensisijaisesti Erikssonien koti, mutta muutakin on mielessä.
– Navetta on aivan mieletön ja sen päädyssä on vanha tilanhoitajan asunto. Sinne olen kaavaillut pienimuotoista bed & breakfast -toimintaa, mutta sen aika ei ole vielä, paljastaa Eriksson.
Koko juttu ja lisäkuvia 23.4. lehdessä!
