”Toisena yönä aallot ovat kasvaneet kolmemetrisiksi. Kuunvalossa veneen keinunta ei tunnu holtittomalta, koska aallot voi nähdä. Olen vahdissa kahdestatoista kolmeen. Kuu on keskellä taivasta, kun delfiinit tulevat.”
Kuin satua on kuvaus siitä, millaista on katsella maailmaa purjeveneen kannelta matkalla Marokosta Kanarialle yöllä marraskuun lopussa.
Kemiönsaarelainen Pive Toivonen lähti miehensä Kyösti Palokärjen kanssa vuonna 2012 matkalle kotisatamastaan Högsårasta. Kolmentoista kuukauden purjehdus jalostui kotiinpaluun jälkeen kirjaksi. ”Atlantin viemää” -kirja julkaistiin eilen.
Kuvataiteilijana Toivonen dokumentoi matkan akvarelleiksi ja teksteiksi, joissa pääosissa ovat kuitenkin ihmisten sijaan Kettu ja Mäyrä.
– Niin niitä voi lukea kuka vain ja kuvitella itsensä tai ystävänsä Ketun ja Mäyrän tilalle, Toivonen sanoo.
Purjehdus on välillä leppeitä, lämpimiä päiviä, välillä koleaa säätä ja myrskyä monta metriä korkeine aaltoineen. Samat olosuhteet kokevat kirjan hahmot. Välillä herkutellaan, välillä harmitellaan hajoavaa tekniikkaa tai hammassärkyä.
Pive Toivonen sanoo rakastavansa saaria.
– Saaressa kiehtoo, että se on se suljettu alue. Sen pystyy tutkimaan, että tällä saarella on näitä asioita. Ja sitten siinä on se meren rajattomuus, että sitä pitkin pääsee minne vain.
Koko juttu painetussa lehdessä
