Saksalaisperheen matka Teijolta jatkuu kohti Saloa. Isä Pascal Spillerin pyörästä menee vetonaru 6-vuotiaan Maja-tyttären pyörään. Äiti Lisan pyörän peräkärryssä matkustaa 4-vuotias Enno.
Maanantaina matkalla Mathidedalista Teijolle sattui vastaan pyöräilijöitä sangen runsaissa varusteissa. Oli sivulaukkua ja muuta pakaasia ja varusteet viimeisen päälle. Sitten piti katsoa uudestaan: kahden aikuisen välissä polki pontevasti pikkutyttö. Kohta selvisi, että ei ihan vähän poljekaan.
–Hänellä on energiaa, kehuu isä Pascal Spiller kuusivuotiasta Maja-tytärtään, kun seurue oli hetkeksi Teijon koulun pihalle pysähtynyt.
Matkassa oli koko perhe, isän ja tyttären lisäksi äiti Lisa ja nelivuotias Enno-poika. Kupletin juoni on siinä, että perheen retki alkoi kotikaupunki Lyypekistä ja jatkuu Tukholmaan asti. Saksasta Helsinkiin toi lautta, Karjaalle juna, siellä hypättiin pyörille ja polkaistiin ensimmäiseksi yöksi Ylönkylään, kuutisenkymmentä kilometriä. Vielä tiistaiaamuna kengät tuntuivat maanantain rankkasateen kastelemilta.
–Nythän sää on ihan täydellinen, kehuvat Spillerit.
Väite energiasta on helppo uskoa. Juttua tehtiin Teijon koulun pihalla. Sisarukset kuoriutuivat kypäristään ja kirmasivat oitis koeponnistamaan kiipeilytelineen. Pikkuveli Enno toki matkustaa vielä äitinsä pyörän vetämässä peräkärryssä.
Pascal Spiller toteaa, että lasten kanssa pitkään pyöräretkeen tehdään vähän myönnytyksiä. Tiistaina poljettavaa oli kolmisenkymmentä kilometriä: jollekin kohtuullista, pienelle riittävää.
Ja varauduttu oli siihenkin, että puhti loppuu: Majan pyörästä saa ylämäkiä varten hinausnarun isän pyörään ja hätätilanteessa pyörälle on pikkuveljen kärryn päällä teline, jos Maja istuu jonkin etapin ajan kärryssä hänkin.
Toistaiseksi ei tästä ollut merkkejä, koulun pihallakin riitti vesihörppy.
Pascal Spiller myöntää, että mukana on vain tarpeellinen: teltta yöpymiseen, vaihtovaatteet ja niin edelleen. Kypärät ovat ilman muuta päässä, Majalla on lisäksi turvaliivi kaatumisen varalta.
Salosta matka jatkui Naantaliin, sieltä Ahvenanmaalle ja Tukholmassa perhe aikoi tutustua kaupunkiin pyöräillen parin päivän ajan. Paluumatka käy vesitse Helsinkiin ja sieltä Lyypekkiin.
Lisa ja Pascal Spiller toteavat, että suomalaiset autoilijat osaavat tulkita pyöräilijöiden suuntamerkkejä aika hyvin ja jättää tilaakin: esimerkiksi Saksassa jätetään vähemmän väliä.
Ennen Suomen-kierrosta perhe on tehnyt pitkiä pyöräretkiä muun muassa Hollannissa, myös lasten kanssa.
