Tekniikan kehittyminen näkyy niinkin arkisessa paikassa kuin postilaatikoilla. Kovin kauaa ei ole siitä, kun laatikkoon tuli päivittäin jotain: laskuja, postikortteja, saapumisilmoituksia ja tietysti niin sanoma- kuin aikakauslehtiä.
Kirjepostin määrä on romahtanut, pakettilähetysten kasvanut. Laskut ja lehdet kulkevat digitaalisenakin, verkkokaupasta tilatut tavarat tietenkään eivät.
Postilla oli takavuosina vankka maine: kirjeet kulkivat ripeästi ja luotettavasti ja ainakin eteläisessä Salossa tämä näkyy jakajien työssä yhä. Ruohonjuuritasolta ei lähetysten kulku jää kiinni.
Muualta kiikastaa enemmän. Uutismedian liiton paikallislehdet ja Paikallislehtien päätoimittajayhdistys PPY julkistivat viime viikolla vaatimuksensa päättäjien ja viranomaisten suuntaan. 120 paikallislehteä vaatii toimia jakelukustannusten kohtuullistamiseksi.
Ennen muuta tulilinjalla on Posti, joka on nostanut jakeluhintojaan jyrkästi koko 2020-luvun ajan.
Perniönseudun Lehteäkin asia koskee: lehdistä noin kaksi kolmannesta toimittaa tilaajille yksityinen jakeluyhtiö, mutta Postin hinnoittelu tekee viimeisen kolmanneksen hinnasta todellisen ongelman. Vielä isompi ongelma tai jopa kohtalonkysymys on käsillä niillä paikkakunnilla, joilla vaihtoehtoa Postille ei ole. Jokaisessa paikallislehdessä on tuttua se, miten Posti hintojaan nostaa: yksipuolisella ilmoituksella, paljon ja ennakoimattomasti.
Paikallislehdissä on kehitetty digipalveluita voimakkaasti. mutta paperilehti on monelle yhä ainoa tapa lukea paikallislehteä. Paikallislehtien päätoimittajayhdistyksen puheenjohtaja, Ylöjärven Uutisten päätoimittaja Ville Mäkinen muistuttaa, että vaarassa ei ole vain paikallislehtien olemassaolo vaan suomalaisen tiedonsaannin ja yhdenvertaisuuden perusta. Tämä on totta: lehtikuolemat tietävät uutiserämaita, joita eivät isommat välineet täytä.
Posti oli joskus se, joka kohtuullista korvausta vastaan kuljetti lehdet perille pienemmilläkin paikkakunnilla. Nyt se uhkaa itse näitä lehtiä.
