Lääninrajan toisella puolella on oltu ennakkoluulottomia.
Tenholalaistila pistää osan oman lypsykarjan tuotannosta jäätelöksi.
Suomalaisessa maataloudessa ilmiö ei ole kovin vieras: yhä useamman tilan ohjelmassa on muutakin kuin peruskasvien viljelyä tai eläinten kasvatusta tiettyyn käyttöön. Osuva esimerkki menneiltä vuosilta lienee maatilamatkailu, josta tuli melkoisen nopeasti suosittu tapa laajentaa tilan toimintaa.
Nyt on havaittavissa, että kasvava kiinnostus luomuun ja lähiruokaan synnyttää toisenlaista uudelleen ideointia. Esimerkiksi suoraan tilalta luomulihaa myyviä tiloja on Perniöstä katsoen kohtuullisella säteellä useita, eikä maitoa tilajuustoiksi jalostavia yrittäjiäkään tarvitse kaukaa hakea. Jäätelö on mielenkiintoisella tavalla edelleen kehitelty ajatus.
Usein tilamyynnissä on nautaa, lammasta, siipikarjaa tai vihannesjalosteita.
Jotain valikoimista tuntuu valtakunnallisestikin puuttuvan. Sianlihaa suoraan tilalta myyviä tiloja on hyvin harvakseltaan.
Viime aikoina otsikoissa ovat olleet sianlihan tuottajien vaikeudet; moni sikatila elää olemattomilla katteilla ja lopettamista mietitään. Hinta jakautuu moneen portaaseen, samoin kysynnän ja tarjonnan suhde on heikonlainen ja kaupassa sika vaihtaa omistajaa halvalla hinnalla.
Jatkuessaan tilanne saa varmasti aikaan sen, että koko sianlihan arvostus kokee inflaation. Olisiko arvostus palautettavissa ja possu myytävissä myös tilalta juhlavasti paketoituna ja jalostettuna samoin kuin joku muukin liha? Olisiko tästä yksittäisten tilojen pelastajaksi?
Vilkaisu kesän grillikemuihin näet osoittaa, että ei sikaa lihana hyljeksitä, ja lähisikaa ehkä vielä vähemmän.
