Arto Salo (oik) näyttää padelin lyöntien mallia. Seuraamassa Jarmo Meri-Huhti ja Jorma Kuuluvainen.
– Höh, menin liian eteen, naurahtaa Martti Halme yrittäessään osua padelkentän takaseinästä pompanneeseen palloon.
Pallo pompahtaa äkkiä verkkoa päin tavoittamattomiin, ja pelaaja jää huitomaan mailallaan ilmaa.
Perniö Tenniksen väki on tullut vasta avatulle Mathildedalin Keskuspuiston padelkentälle kokeilemaan uutta lajia.
Kenttä muistuttaa paljon tenniskenttää, ja pistelaskukin on sama. Tenniksenpelaajan padelin peluu näyttää kuitenkin vähän erinäköiseltä kuin lajiin syvemmin perehtyneiden.
– Tenniksenpelaajalla kestää ymmärtää, että pallo on edelleen pelissä, vaikka se menikin jo hänestä ohi. Lasista pomppaavaankin voi vielä vastata. Aikaa menee myös siinä, että oppii käyttämään lasiseiniä omassa pelissä, tietää Arto Salo.
Laji onkin sekoitus tennistä ja squashia. Mailoissa ei kuitenkaan ole jänteitä, vaan se on pelkkä muovinen reiällinen ”läpyskä”. Mailapeleihin tottuneelle mailan lyhyys voi kentällä yllättää.
Lisää padelin saloista huomisessa lehdessä!
