Tupakkatuotteet ovat tänään olleet vajaan viikon verran kaupoissa poissa näkyvistä. Vähittäismyyntipisteissä tupakat pisti piiloon uusi laki.
Ajatuksena on ollut, että näin saadaan ehkäistyä alaikäisten tupakkaostoksia.
Laki on otettu vastaan ristiriitaisesti. Varsinkin pienissä yrityksissä ovat harmittaneet kaappi- tai automaatti-investoinnit. Lakia on pidetty myös turhana holhoamisena ja kassojen ruuhkauttamisena.
Totta on, että tupakkatuotteiden pistäminen kaappiin ei tee nuoria tietämättömäksi niiden olemassaolosta. Tupakka on ollut vuosikymmenien mittaan näkyvissä esimerkiksi autourheilussa, elokuvissa, kirjoissa ja suorastaan osa monen idolin imagoa. Jostain sieltä kumpuaa myös ajatus siitä, että tupakka huulessa on jotain enemmän kuin ilman.
Yleinen asenne tupakointia kohtaan on kuitenkin jatkuvasti muuttunut. Siitä ei ole kovin kauaa, kun Suomessa tupruteltiin avoimesti esimerkiksi virastoissa, liikennevälineissä ja tietysti kotitalouksissa. Tänä päivänä sisällä polttaminen vaikuttaa todella vanhanaikaiselta tavalta, bussissa polttelu ei tulisi kenenkään mieleenkään ja toimistoistakin tupakoitsijat ajetaan ulos. Takavuosien tupakkamainosten Marlboro-mies uljaine hevosineen ja savukkeineen on vaihtunut mielikuvaan tupakoitsijasta, joka kiskoo hermosauhuja tihkusateessa värjötellen työpaikan nurkan takana.
Kiristyneillä määräyksillä on ollut tehonsakin, esimerkiksi vuoden 1995 tupakkalaki vähensi työpaikoilla käryttelyä selvästi.
Tietoisuutta tupakasta tuotteiden pistäminen kaappiin ei varmasti vähennä. Se kuitenkin tekee tupakasta hiukan tiskinalustuotteen tuntuisen ja ostamistilanteesta ehkä jopa nolonpuoleisen.
Uusi laki voisi näin saada jokaisen tupruttelua miettivän harkitsemaan ihan itse, kannattaako koko tavasta luopua.
Empimiseen asiassa ei tietysti ole juuri syitä. Tupakan terveysvaikutuksia on tutkittu vuosikymmeniä eikä myönteisiä puolia käytännössä ole löytynyt. Haittapuolista voisi sitä vastoin kirjoittaa paksummankin kirjan.
Jos lisävuodet ja terveys eivät riitä houkuttimeksi tumppaamiseen, riittäisikö raha. Klassinen kehotus on ollut pistää askin hinta päivässä säästöpossuun.