Tervepä terve. Toimituksen koilliskinkerien viikkojakeet opetellaan tässä seuraavaksi.
***
Paitsi, että nyt on oltu eri opin ääressä. Turun messuhallin täyttivät viime viikolla ruoka-, viini- ja kirjamessut, ja kävijämäärässä ei jääty paljoa ennätyksestä.
Joka vuosi messut uudistuvat, mutta ei siitä mihinkään päästä, että pömpelirivit valtavassa hallissa ovat kaiken kaikkiaan perinteinen konsti tuoda joku asia tykö. Tapahtuman suosiossa on jotain metkaa, kun muuten tuntuu, että kaikki hieno on nykyään joko verkossa tai pientä. Messuthan eivät ole.
Toisaalta, kun sekä kirjat että kunnolla syöminen ovat elämänlaatua kohottavia keksintöjä, niin sama se, millä näitä asioita edistetään.
Hämmentävää on, että kirja, tuo hiljainen väline, tuntuu kolmikosta luontevimmalta asialta viedä messuille. Ehkä se johtuu siitä, että kirjoja täynnä olevalla messuosastolla tulee hetkessä kotoisa olo.
Kaiketi messut ovat tuhannen taalan paikka juuri kirja-alalle; ruokapuolella on näytönpaikkoja pitkin vuotta enemmän. Marketissa voi olla leikkelekonsultti ja pullanmaistattaja, mutta kirjakonsulttia en ole nähnyt.
Vääryytenä ei voi pitää sitä, että kauppaa ei tehty niillä osastoilla, joilla esittelijät linnoittautuivat puhelimiensa taakse ilman yritystäkään ottaa kontaktia. Keittiövalmistajien osastoilla oli hiljaista, mutta se ei ole esittelijöiden vika. Messuilta ostetaan pienempää.
Vaan arvaanpa, että maakunnan ruoka- tai juomapuolesta messut eivät anna koko kuvaa. Esimerkiksi pienpanimoista paljon touhutaan, mutta alan toimijoita oli mukana kourallinen, onneksi yksi eteläisestä Salosta.
Samalla tapahtuma oli tietysti esimerkki siitä, että julkinen liikenne palvelee.
Vaikka tässä nyt sellainenkin teoria kävi mielessä, että viiniosaston maistiaisilla saattoi olla tekemistä sen kanssa, että niin moni lähti paluumatkalle paikallisbussilla.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
