Kuluvan kesän aikana Perniön kirkonkylää ikuistetaan ja havannoidaan yliopistoväen toimesta. Aalto-yliopisto selvittää kahden muun oppilaitoksen kanssa yhteisessä tutkimuksessa, miten kirkonkylä on 35 vuoden aikana muuttunut ja miten esimerkiksi maankäytön tavoitteet toteutuneet.
Vaikka äkkiseltään voi tuntua siltä, että mikään ei ole muuttunut, kertoo vanhojen karttojen vertailu maallikollekin toista – eikä runsas kolme vuosikymmentä ole vanhan pitäjän mittakaavassa edes aika eikä mikään.
Perniössä ei ole ehkä lanattu vanhaa rakennuskantaa itsetarkoituksellisesti, ennemminkin rakennettu uutta tyhjiin paikkoihin.
Yhdeltä kirkonkyliä riivaavalta ilmiöltä, keskustan siirtymiseltä, Perniö ei ole voinut välttyä. Perinteinen keskipiste, kirkko, on jo jonkin matkan päässä sieltä, missä vilkkaimmin ihmiset liikkuvat. Kysymykseksi on monella paikkakunnalla noussut, onko helpompi siirtää loputkin palvelut sinne, missä ihmiset ovat, vai vakuuttaa ihmiset siitä, että kylässä on nähtävää muuallakin kuin sisääntulotien risteyksessä.
Tutkimusta ei tehdä tutkimuksen vuoksi tälläkään kerralla, vaan ohjenuoraksi tai ajattelun aiheeksi aluetta kehittäville. Toivoa sopii, että se myös sellaisena luetaan ja esimerkiksi uusia kaava- ja rakennushankkeita mietitään siltä kannalta, että ikiaikaisen asuinpaikan ominaispiirteitä ei hävitetä.
Se taas ei tarkoita rakentamatta jättämistä, vaan sitä, että uudishankkeet toteutetaan harkiten ja huolella. Niistä paikkakunnista, joissa näin ei ole toimittu, olisi varmasti myös esimerkkejä.
