Tervepä terve. Toimituksen itänurkan viikkopölyt pyyhkäistään tässä seuraavaksi.
***
Sitähän saa joskus lukea kauhujuttuja siitä, miten on esimerkiksi kuolinpesästä paiskattu roskalavalle vanhaa Artekia tai muuta jännää ihan siksi, että hyi, vanhaa.
Joskushan voi toki muovipalikkakin olla arvossaan.
Lauantaina tie vei Pöytyälle Vanha palikka -nimiseen museoon. Kun nuorimies alkaa kerätä Legoja, siinä ei kohta vanhaa koulua vähäisempi tila kokoelman esillepanoon riitä. Pöytyäläinen Velmeri Männikkö tuli tutuksi Lego Masters -telkkariohjelmasta ja sen jälkeen on kotimuseon ovipumppu laulanut.
Näky paikan päällä oli hämmentävä: eri-ikäisiä Lego-settejä on tuhansia, erikoisuudet ja vanhat pakkaukset ja muu oheinen päälle. Linnoja, junia, taloja, autoja ja pikkukaupungin verran Lego-hahmoja. Osa kokonaisuuksista syntyy kourallisesta palikoita, osa pitää kuljettaa kottikärryllä.
Lego-uransa 80-luvun alussa aloittanut huomasi olevansa vanha: ammoin palikoita oli saavillinen ja niistä koottiin milloin mitäkin, mutta ilman ohjeita. Kova juttu olivat myöhemmin tulleet mutkikkaammat Lego Technics-sarjat, joissa ohjeiden luku oli kyllä tekemisen ehto. Jossain kohtaa luovuus otti vallan ja Technics-osista ja saavista lainatuista palikoista sai tehtyä taas jonkin uuden kapineen. Idea on vuosikymmenienkin jälkeen nerokas.
Yhtä kaikki oli metka huomata, että jokin 35 vuoden takaisista arki-illan leikkihetkien palikoista olisi nyt vuosikertatavaran arvossa.
Toisaalta jos ei säästellä Aallon tuoleja sunnuntaikahveille, niin tokko Legojakaan on syytä sääliä. Palikoistahan joka tapauksessa kolme viidestä päätyy kiertoon. Imurin pölypussissa nimittäin.
Jokainen yön hämyssä Lego-palikan päälle astunut taas tietää, että siinä niitä ei heitetä roskalavalle vaan lähimmästä ikkunasta pihalle ja sanallisen saatteen kanssa.
***
Mitä nippeleihin ja nappeleihin tulee, julkinen puoli omistaa sitä lajia.
Koukuttava sivusto on Kiertonet.fi, missä kunnat ja muut myyvät irtaimistoaan. On kiinteistönhuoltoyhtiöiden traktoreita, musiikkiluokkien urkuja, luotsilaitoksen paatteja, leirikeskusten astiastoja, kapineita vaikka mitä. Jos olisi tilaa ja heikompi luonne, siltä sivustolta ostaisi vaikka mitä suurkeittiöhelloista alkaen.
Kun taas talousarvioita tehdään ja siitä purnataan, mihin rahaa menee, on syytä muistaa tämäkin: jokunen rekallinen taseen arvosta on kiinni silkassa välttämättömyydessä. Polkuharmonit eivät kuulu listalle. Liekö jonkin päiväkodin peräkaapissa arvotavaraksi laskettavia Legojakin, mene ja tiedä.
Sen verran paljon sote-alueista puhutaan vain terveyspalvelujen vinkkelistä, että vähän aikaa löi tyhjää, kun erään hyvinvointialueen myyntilistalla oli perämoottoreita. Mutta totta: palokunnatkin ovat hyvinvointialuetta ja niillä toki on oltava vesikalustoa.
Sanaseppohan voisi arvella, että pelastuspuolesta perinteisesti ovat vastanneet seurakunnat.
***
Heip
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
