Paikallislehden vuodenkiertoon mahtuu paljon sellaisia uutisia ja juttuja, joissa paikallisesti kunnostetaan tai rakennetaan jotain. Kyseessä voi olla vaikka kylätalon kattoremontti, kuntoradan raivaaminen, uimarannan kunnostus tai vesistön perkaus. Esimerkkejä voisi luetella pitkän listan.

Usein tätä tekemistä yhdistää se, että taustalla on hanke.

Hanke-sanassa voi olla paperinmakua, käytännön toteutuksessa yleensä on mukana elämän ja yhdessä tekemisen makua. Paikallisesti taustavoimana on monesti Leader-ryhmä Ykkösakseli, jonka kautta hankkeet saavat rahoituksensa ja vetoapua.

Vanha sanonta pienistä puroista ja niistä kasvavista isoista uomista pitää paikkansa. Leaderista puhuttaessa monesti puhutaan EU-hankkeista, mutta tosiasiassa mukana ovat omilla osuuksillaan myös kunnat, valtio ja mukana on aina myös yksityistä rahaa sekä rahan arvoista talkootyötä. Pienestä potista ei ole kyse: Leader-ryhmien julkinen rahoitus vuosina 2014-2020 oli maa-ja metsätalousministeriön mukaan 300 miljoonaa euroa. Varsinainen uusi ohjelmakausi alkaa 2023, mutta siirtymäajallakin hankkeita rahoitetaan. Sivulla kuusi piipahdetaan Ylönkylässä katsomassa, mikä on näillä näkymin yksi siirtymäkauden hankkeista.

Maailma on globaali, haluttiin tai ei. Nähtäväksi jää, miten Britannian ero EU:sta vaikuttaa hankerahoitukseen, kun yksi iso maksaja on rivistä poissa. Sitä olennaisempaa on, että valtio ja kunnat sitoutuvat olemaan osarahoittajina edelleen.

Sijoitetulle eurolle voi arvioida tuottoakin; yrityshankkeet saattavat ajan kanssa työllistää ja tuoda vauhtia paikallistalouteen, muiden hankkeiden hyöty mitataan muun muassa paikallisen elämänlaadun kohenemisena, luontoarvojen säilymisenä tai paranemisena ja onpa hankkeilla myös säilötty kulttuuriperintöä.

Rahoitus tietysti ei yksin riitä, vaan tekeviä käsipareja tarvitaan. Maalla on vähän oltava oman onnensa seppä, mutta onneksi ei yksin eikä omin varoin.

Jaa artikkeli: