Särkisalon talopojat hankkivat toimentulon lisää louhimalla kalkkia omista pienistä avolouhoksista pitkin pitäjää. Tämä osa Särkisalon historiaa on pian tallessa kirjana. Asialla on eläkkeellä oleva geologian professori Reijo Salminen, joka myöntää olevansa innoissaan työstä.
–Nautin kun saan tehdä tätä työtä.
Ajatus kirjasta lähti liikkeelle Meripirtin Kerhon kokouksessa, kun puhuttiin Hästön maasälpälouhoksesta.
–Ne olivat talonpoikaisyrityksiä mutta myös ruukin patruunat tekivät valtauksia.
Kalkkikiveä tarvittiin ruukin masuuneissa kuonan muodostusta varten.
–Saattoi olla, että talonpojat ja ruukin patruunat olivat joskus napit vastakkain, kun louhiminen oli merkittävä tulonlähde.
Särkisalon halki menee kolme erillistä kalkkisuonta, mutta miten ne löydettiin ilman nykytekniikkaa.
–Kalkinsuosijakasvit, kuten kämmekät, olivat yksi merkki.
Myös Förbyssä keväisin runsaana kukkiva sinivuokko on sellainen.
Särkisalon historia on tällä alueella pitkä.
–Turun tuomikirkolle lahjoitettiin Krakanäsin louhos lahjoittajien sielujen pelastamiseksi. Se on ensimmäinen kirjallinen merkintä Suomen vuoriteollisuudesta.
Lahjoittajat olivat Olle Före, Håkan av Siksalo ja Admund Kasse, vuosi oli 1329.
Salminen epäilee seuraavien merkintöjen olevan 1500-luvulta ja kertovan jotain kalkkikiven käytöstä.
Tulevassa kirjassa esitellään toistakymmentä louhosta, joille on yhteistä sijainti lähellä rantaa, mikä on selvää käytännön syistä. Kalkki kuljettiin pääasiassa laivoilla ruukkipaikkakunnille, muun muassa Teijolle ja Taalintehtaalle.
Salminen kertoo esimerkin määristä.
–Taalintehtaan ruukki käytti vuodessa viitisensataa tonnia kalkkikiveä, nyt Omya jalostaa päivässä tuplamäärän.
Lue lisää painetusta lehdestä
