Skip to main content

PeU:n miehet aikovat juhlia myös ensi keväänä

Tommi Huolila on pelikentillä näyttönsä antanut – mutta pallotemppuihin hän sanoo löytyvän pukuhuoneesta etevämpiäkin miehiä. Kuvan verran pallo toki pyörii Huolilankin sormen päässä.

Ikä on suhteellinen käsite.  Vähän päälle nelikymppinen haastattelija saa kohottaa kulmiaan, kun Tommi Huolila tokaisee olevansa joukkueensa ikämies – vaikka täyttää vasta ensi talvena 30 vuotta.  Kaikki muut vain ovat vieläkin nuorempia.  Jos listalta nostaa esimerkiksi nimet Patrik Poutiainen, Niko Huoponen tai Timo Niitynperä, oivaltaa ainakin perniöläinen koripalloyleisö, mistä joukosta on kyse.

PeU-Basketin miesten edustusjoukkueen kausi koripallon 1-divisioona B;ssa käynnistyy runsaan viikon kuluttua, eikä ääneen lausuttu tavoite poikkea siitä, mitä viime syksynä puhuttiin.
–Ilman muuta lähdemme tavoittelemaan mestaruuden uusimista. Ei sille voi tässä olla vaihtoehtoa, mutta vähän helpommin sen voisi tehdä kuin viime vuonna, naurahtaa päävalmentaja Samu Kaaresvirta.

Kaaresvirta palaa päävalmentajan pestiin välivuoden jälkeen; hän toteaa, että mielessä kävi myös välivuosi koripallosta.  Lopulta kipinä alkoi hehkua, mutta yksi valmentamisen ehto oli se, että perniöläinen PeU-konkari Sami Himberg lähtee apuvalmentajaksi.  Valmennustiimin kolmas jäsen on niin ikään perniöläissyntyinen Veeti Valjanen.

Tommi Huolilan ura muutamaan lauseeseen tiivistettynäkin onkin komea: kaksi SM-kultaa Joensuun Katajassa, otteluita niin ikään Katajan riveissä Mestarien liigassa, Eurochallengessa ja FIBAN Euroopan cupissa. Nuorten maaotteluita Huolila on pelannut yli 50 ja lisäksi kyseessä on Vilppaan kasvatti.  Salolaisjoukkueen paidassa hän saavutti SM-pronssia.

Vuonna 2019 Huolila ripusti pelikengät naulaan, piti vuoden taukoa ja siirtyi vuonna 2020 Katajan naisten valmennustiimiin.   Viime kesänä hän sopivien sattumien summana löysi itsensä Vilppaan harjoituksista ja seurojen yhteistyö tarkoittaa sitä, että ensi talvena Huolila nähdään PeU:n paidassa.

Yksi olennainen kysymys on se, miten peli-ilo säilyy, kun pelaaminen ehti kertaalleen viedä voimat.  Huolila luottaa joukkueen hyvää tekevään vaikutukseen ja Kaaresvirta taas toteaa, että konkarin kokemus näkyy harjoituksissa jo nyt.
–Hän ottaa nuoremmat kainaloon ihan sananmukaisesti, ja kertoo mitä nyt pitäisi tehdä, Kaaresvirta naurahtaa.

Huolila itse topputtelee pilke silmäkulmassa, ettei ole isähahmo:
–Jos ennemminkin sellainen isoveli, joka pystyy nuorempia auttamaan ja tukemaan ja kertomaan, että saa olla keskeneräinenkin.

Koko juttu 29.9. painetussa ja digilehdessä. 

Jaa artikkeli: