Perniön kappelihautausmaalla paljastettiin itsenäisyyspäivänä muistolaatta vuoden 1918 perniöläisuhrien muistoksi. Hanke on Perniön kotiseutuyhdistyksen. Puheenjohtaja Antero Peijonen totesi palajstuspuheessaan hankkeen olleen mielessä pitkään, mutta aihe oli monella tavalla arka. Monet tahot rohkaisivat toteutukseen, erityisen kiitoksen sai aluekappalainen Johannes Alaranta.
Koruttoman juhlava laatta pernöläisessä graniitissa on siunauskappelin edustalla.
Suomi tarvitsee yhtenäisyyttä
Särkisalon sankarihaudalla puhunut Anders Björkqvist muistutti, ettei itsenäisyyttä voi pitää itsestäänselvyytenä ja uusiin uhkiin pitää varautua. Varautuminen vaatii yhteistyötä ja yhtenäisyyttä.
”Itsenäisyyttä pidetään helposti itsestäänselvyytenä nyt ja tulevaisuudessa. Tosin maailma ja uhat ovat myös muuttuneet, mikä voidaan nähdä esimerkiksi terrorismin ja kyberuhkien muodossa. Puolustautuminen vaatii ennakointia ja toimimista yhtenä rintamana. Yhtenäisyyttä Suomi tarvitsee.”
Björkqvist oli huolissaan nuorten maanpuolustustahdosta.
”Maanpuolustustiedotuksen tuoreen kyselyn mukaan nuorten maanpuolustustahto on romahtanut. Vain 49 prosenttia alle 25-vuotiaista katsoo, että Suomen on puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, jos tänne hyökättäisiin. Muissa ikäluokissa maanpuolustustahto on korkeampaa, keskimäärin noin 66 prosenttia.”
Yhtenä syynä hän näki pitkän rauhan ajan.
”Itsenäisyyttä pidetään helposti itsestäänselvyytenä nyt ja tulevaisuudessa. Tosin maailma ja uhat ovat myös muuttuneet, mikä voidaan nähdä esimerkiksi terrorismin ja kyberuhkien muodossa.”
Akkaantumista ja ukkoontumista seuraa jämähdys
Perniön itsenäisyyspäivän juhlassa puhunut Teijon alueen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Marja-Sisko Ranta tarkasteli kotimaata yhdistysnäkökulmasta.
”Erityisen paljon yhdistyksiä syntyi sotien jälkeen, jolloin suomalaiset halusivat tehdä kaikkensa isänmaan hyväksi. ”
Suomalaisista kolme neljäsosa on elämänsä aikana kuulunut johonkin yhdistykseen
” Mielestäni tämä kertoo siitä, että meillä on sydän paikallaan, paljon hyvää tahtoa.”
Tahto ei pelkästään riitä, vaan yhdistyksen pitää olla elinvoimainen.
Monella paikkakunnalla kaikenlainen aktiivisuus on sammunut akkaantumiseen ja ukkoontumiseen, joita seuraa jämähdys. Tilanne oli juuri tuollainen Rannan oman kylän Teijon kohdalla reilut kymmenen vuotta sitten.
”Mitä tehtiin? Me järjestettiin jäsenkysely, ”kyläkysely”. Saatiin paljon hyviä ideoita, tehtiin toimintasuunnitelmia. Kysely jopa uusittiin muutaman vuoden kuluttua.”
”Yhteisöllisyys on nouseva trendi Suomessa. Se hakee uusia ilmenemismuotoja. Yhteisöllisyys luo mielenkiintoa ja houkuttelee uusia asukkaita ja jopa yrityksiä koko seutukunnalle ja kyliin.”
Uusien ihmisten saaminen mukaan onnistuu parhaiten suoralla toiminnalla.
”Miten ihmisiä saadaan mukaan? Savolainen kysyy ja vastaa itse: pyytämällä henkilökohtaisesti. Kun naapurustoon muuttaa uusi asukas, kyläkaupan tai kyläpubin terassilla on itselle uusi kasvo, ei kun esittäytymään, kyselemään kukas sinä olet, mitä kuuluu, kiva tutustua jne. Meillä tätä työtä tekevät monet. Itse olen pyytänyt kymmeniä ihmisiä mukaan ja aivan kaikki, ovat suhtautuneet positiivisesti.”
Lopulta on kyse itsenäisyydestä, kylän itsenäisyydestä.
”Kylän elinvoimaisuus perustuu kyläläisten aktiiviseen yhteistoimintaan ja kylän itsenäisyyden oivaltamiseen.”
