Kun Dirlandaan ensimmäiset soinnut kajahtavat Perniön yössä, ihmiset kokoontuvat jonoon ja aloittavat yhteisen tanssin.
Illan aikana yhteisiä hetkiä koettiin monia vanhojen ja uusien tuttujen kanssa myös ennen ja jälkeen tuon hetken.
Koko viikonlopun ajan Perniö tuntui hengittävän ja elävän.
Markkinapubin korvannut ja konseptin uudistanut Antsun Fest valtasi kirkonkylää iltaisin perjantaina ja lauantaina. Ihmisiä löysi paikalle Perniöstä ja kauempaakin lauantai-iltana yli 700.
Minulle tämänvuotinen Antsun Fest oli ensimmäinen markkinapubi, johon olen osallistunut. Viikonlopun kokemuksen perusteella omalta osaltani viimeiseen sellaiseen saavun, kun hiukseni ovat harmaantuneet.
Markkinapubiperinteeseen osallistuminen ja sen jatkaminen tuntuvat olevan tärkeitä sukupolvesta riippumatta. Perniöön tullaan tuona viikonloppuna, vaikka oma koti olisikin nykyään toisella puolella Suomea.
Omassa porukassani Festeillä oli ihmisiä, joiden kodit ovat nykyään Lahdessa, Hangossa, Tampereella ja Enköpingissä. Mutta ei ollut kysymystäkään, etteikö elokuun ensimmäistä viikonloppua vietettäisi täällä.
Pubista on muodostunut perinne, ja kävijöitä varmasti riittäisi ilman nimekkäitä esiintyjiäkin. On kuitenkin hienoa, että Antsun Fest tuo jälleen jotain uutta perniöläisten tärkeimpään viikonloppuun.
Tärkeää on, että perinne ja sen jatkaminen houkuttelee uusiakin ihmisiä.
Tänä vuonna esiintymässä oli Stig, jonka saapuminen Perniöön herätti ihmetystä ja hämmennystä lähipiirissäni monesta suunnasta. Oli vaikea ymmärtää, että niinkin suuri artisti saapuu näinkin pieneen paikkaan. Artistin valitseminen ei varmasti ollut helppoa sen takia, että ikähaarukka markkina-alueella on niin laaja. Stigillä taisi olla jotain tarjottavaa jokaiselle.
Laurin Markkinayhdistyksen porukkaa haastatellessani selväksi kävi, että visioita ja rohkeutta tarvitaan, jotta tapahtumasta voidaan rakentaa vetovoimainen jatkossakin. Samanlainen intohimo tekemistä kohtaan huokui myös Antsun Festin yrittäjäpariskunnan Taija Jokilehdosta, kun häntä aikaisemmin kesällä haastattelin.
Tuntui, että viikonloppu kesti monta päivää, koska irtaantuminen arjesta oli niin kokonaisvaltainen. Yleensä hälinä ja jatkuvat sosiaaliset tilanteet tuntuvat väsyttäviltä, mutta näiden kahden päivän aikana ne tuntuivat jopa palauttavilta.
Levollisuutta loi esimerkiksi tuttujen naamojen näkeminen jokaisessa käänteessä.
Vanhojen haastateltavien tapaaminen rennossa ympäristössä ja kuulumisten vaihtaminen osaltaan lisäsi yhteisöllisyyden ja kuuluvuuden tunnetta.
Heidän lisäkseen tapasin ystävieni perheitä, sukulaisia ja heidän muualle muuttaneita ystäviään. Jokaiseen oli jokin yhteys.
Tapahtumaa ei siis tee esiintyjäkattaus tai oheisohjelman määrä vaan kävijät. Ja siksi on tärkeää, että elokuun ensimmäinen viikonloppu on jatkossakin pyhitetty Perniölle.
Liinu Nieminen
