Skip to main content

Perniöläisten tuki lämmittää kotinsa tulelle menettäneitä Pukkiloita

Runsas viikko sitten, myöhään maanantai-iltana, Jukka ja Tiina Pukkila astuivat Ticklenien eteiseen Perniön Foudilassa.  Tiina ja Jukka Pukkilan arki käynnistyy hiljalleen uudestaan. Jukka Pukkilan edessä  pöydällä on yksi harvoista pelastuneista valokuvista.
– Tämä on nyt teidän kotinne, virkkoi talon emäntä Marjatta Ticklén.

Lausahdus tiivistää jotain viimeksi kuluneista puolestatoista viikosta. Tickléneillä pariskunta oli lainavaatteissa evakkomatkalla.

Jukka ja Tiina Pukkilan kotitalo paloi maan tasalle viime viikon maanantaina.  

Nyt uuden asunnon keittiössä välillä vähän nauretaan, väliin pyyhitään jälleen silmäkulmaa. Toistuvasti tulee esiin kiitollisuus ihmisten avuliaisuudesta, siitä miten menetyksen kokeneita on autettu monin eri tavoin, teoin, sanoin ja tavaroin, pyytämättä ja avokätisesti.

Runsas viikko tapahtuneen jälkeen Pukkilat istuvat vuokra-asunnossaan, kattavat kahvit lahjaksi saatuihin mukeihin.
– Kaikki tämä apu on niin iso asia, että ei sitä voi ikinä maksaa takaisin. Korkeintaan niin, että jos jollekin sattuu vastaavaa, me olemme ensimmäisinä apua tarjoamassa, pohtii Jukka Pukkila.

Nimiltä Pukkilat eivät tohdi yrittääkään kiittää kaikkia:  avun tarjoajia on ollut mahdottomasti ja joku on kiireisen viikon aikana jäänyt ehkä painumatta mieleen.   Ensimmäisten joukossa olleen nimi on kuitenkin jäänyt muistiin. Juha Vänttinen tapasi pariskunnan pihalta  saunakamppeissaan.
– Hän oikein juoksi kotiinsa Somerikkoon ja toi autolla villapaitoja ja saappaita, muistelevat Pukkilat.

Jääkaapin ovessa on kiinni kulmastaan mustunut valokuva, yksi harvoja pelastuneita esineitä.  
Moni sanoo, että valokuvat ovat juuri ne, jotka palon sattuessa pitäisi kaapata turvaan.
Pukkiloilta kuvat jäivät ottamatta, mutta VPK saa perheeltä erityiskiitoksen hoidettuaan tämän homman.  Yksi talon seinistä sortui sen hyllyn päälle, missä oli ollut kuvia ja muita muistoja.  Hyllyn palo tukahtui, ja palokunta sai kaiken keskeltä kannettua laatikollisen näitä esineitä ulos suojaan, vaikka haisevina ja mustuneina.
– Vein paloasemalle kiitoksia enkä ollut tätä asiaa millään lakata itkemästä,  sanoo Tiina Pukkila.

Lue koko juttu Perniönseudun Lehdestä

Jaa artikkeli: