Ei sitä perniöläiseksi noin vain tulla, sanoi joku, kun puhuttelin itseäni paikalliseksi vajaa vuosi muuton jälkeen. No, meistäpä tuli, ainakin henkisesti.
Keväällä 1997 muuttoauto suoraan asfalttiviidakosta kurvasi metsän reunaan pienen kaksion eteen ja alkoi jossain määrin uusi elämä. Mukana olivat reilu 2 v poika ja puolivuotinen tyttö. Korkealle mäen päälle oli aika puskeminen rattaiden kanssa kauppareissun jälkeen. Sittemmin koti muuttui pariin kertaan, kunnes lopulta päädyimme ihan keskelle kirkonkylää omaan punaiseen tupaan.
Perniössä oli hyvä elää ja kasvattaa lapsia. He saivat niin sanotusti hyvän maan juurilleen. Heitä kelpasi viedä perhepäivähoitoon, päiväkotiin, eskariin ja sittemmin kouluun. Nuorimmainen peräti syntyi perniöläiseksi ja kävi kaikki koulunsa paikkakunnalla. Enpä usko, että sama joustavuus olisi edes ollut mahdollista isommassa laitoksessa. Perniön lukio sen sijaan salli nuorelle vähän vapautta ”ulkomaan komennuksen” muodossa ja silti mahdollisti opinnot oman ryhmän mukana. Iso peukku tälle vielä jälkeenpäinkin!
Tutustuimme moniin ihmisiin ensin Lulun ja Rekun myötä koiralenkkejä kävellessä. Metsässä ja poluilla alkoivat tuntemattomat kasvot tulla vastaan usein ja tervehdittiin puolin ja toisin. Koirien nimet tiesin, ihmisistä en välttämättä etunimeä enempää, ja varsin harvan kanssa tuli koskaan edes kahviteltua. Silti oli iloinen tunne tietää, että vastaantuleva oli kaveri.
Te, jotka pohditte mitä hyvää omassa kotikylässä on, voin sanoa: paljonkin. Mielettömät ulkoilumaastot, toimivat palvelut, järkevä infra, lasten harrastusmahdollisuudet, kaikki kouluasteet. Perniössä on Suomen paras kirjasto, ei toista sanomista. Sen verran niitä hyllyjä on pengottu ja suosituksia saatu, etten ikinä unohda. Uudella paikkakunnalla järkytti, ettei hyllyjä saanut mennä edes katsomaan. Ehei, vain varauksella.
Toisaalta paikallislehti, jossa uutiset kirjaimellisesti kirjoitetaan itse, lienee tänä päivänä sekin harvinaisuus. Jatkamme Perkkarin tilaajina, sen verran kiinnostaa pysyä kartalla, miten kylä makaa! Pakko mainita myös paikalliset liikkeet, joiden palvelu on ollut aina iloista, asiantuntevaa, edullista ja toimivaa. Uusi keittiömme toimitetaan Sähkö-Lindroosilta, tietenkin. Teijon kansallispuisto on ihan takapihalla. Me kuulkaa jäämme teitä vielä kaipaamaan.
Haikeutta tuntien pakkasin kotia. Muutto uudelle paikkakunnalle, lähemmäs lapsia, jotka ovat pesästä jo lentäneet. Aikanaan Pasin töiden takia muutimme sinne, nyt Vivin töiden vuoksi pois. Meistä tulee isovanhempia ensi kertaa tulevana kesänä. Elämässä siis jännitystä monella tapaa.
Vaikka elämä viekin eteenpäin, lämpimät muistot niistä ruuhkavuosista hyvällä pienellä paikkakunnalla jäävät elämään. Ihanat perniöläiset, pitäkää lippu korkealla ja hännät pystyssä!
Vivi ja Pasi Aaltonen
