Salon talousarvion kokoaminen on ehtinyt herättää keskustelua ja kuumentaa tunteita ennen kuin asioista on tehty ensimmäistäkään päätöstä.
Henkilöstösäästöihin, lomautuksiin ja niihin liittyviin ratkaisuihin liittyviin kysymyksiin saadaan jotain vastauksia jo maanantaina, kun valtuusto päättää veroprosentista. Ajatus esimerkiksi siitä, että vuodeosastoja suljetaan ja potilaat kuljetetaan viikoiksi hoitoon muualle, on lähes farssimainen.
Kiinteistöjen myyntiaikeet ovat luonnollisesti herättäneet närää. Talopalapelissä on vielä runsaasti sovittelemattomia palikoita. Särkisalon kysymykset ovat yksi varmasti puhuttava aihe: kulunkien sijaan esimerkiksi Niksaaren sauna olisi varmasti mahdollista valjastaa lähes jopa tuottamaan, kunhan hinnat ovat kohtuulliset ja paikkaa markkinoidaankin jossain. Samoin esimerkiksi Klippulan kesä voisi olla myytävissä paljon nykyistä täydemmäksi, kun ovet avataan muille kuin salolaisille. Olisiko Särkisalon kirjasto edullisempaa siirtää vanhaan kunnantaloon kuin korjata nykyistä taloa? Vaihtoehtojen lista on jokseenkin pitkä.
Kylmästi järjellä ajatellen myyminen on järkevää, lopputuloksena on merenrantakaupunki jolla ei ole rantapaikkoja. Nuivana ja kuivanakin voisi lopputulosta pitää.
Kiinteistöistä puhuttaessa on varmasti myös sellaisia kohteita, joissa olevat toiminnot on helppo siirtää muualle; Perniön kaksi vanhaa koulua etunenässä. Eri asia on, onko ostajia isoille taloille jonoksi asti.
Talousarvioesitystä esiteltäessä muistutettiin siitä, mikä on Salon ongelma. Tulopohja on linjassa, menot turhan isot. Jos kiinteistökohtaiset menot otetaan tarkasteluun, moniko näistä nyt puhuttavista kohteista voisi tuottaa omat menonsa tai edes lähes sen verran.
Unohtamatta kerrannaisvaikutuksia: jokainen saunan käyttäjä on myös potentiaalinen kulmakunnan muiden palveluiden käyttäjä.
