Ei tässä tarvitse lähteä taidemuseoon katsomaan maalauksia, joissa talvinen hanki kimmeltää ja puidenlatvat ovat huurussa.Ei tarvitse lähteä kuin metsään rivitalon takapihalta Perniön Hakatiellä, ihan kirkonkylän tuntumassa.
Muutamassa minuutissa ollaan kallionrinteellä, lumipeitteisten mäntyjen lomassa ja aurinko paistaa kuin taulussa.
Perniöläinen Vivi Aaltonen ei lakkaa kehumasta Perniön ulkoilumahdollisuuksia. Metsää riittää ja se on useimmille lähellä.
Vastikään Aaltonen kiitteli Perniönseudun Lehden Facebook-sivulla sitä, että joku on aurannut osan Ellunpolun metsäautotiestä kävelijöille helpoksi kulkea.
Vaan ei tämä kehuja lukemalla auta, pitää mennä katsomaan, onko niille katettakin. Aaltonen lähtee oppaaksi ja jutuntekoon sovitaan tiistaiaamu, jolloin pakkasta on reilusti yli 20 astetta. Metsään lähdetään Hakatien päästä rivitalon nurkalta ja kohta ollaankin jo kauniilla kalliorinteellä, missä pakkaslumi jaloissa pöllyää.
Vivi Aaltosen koiralenkit eivät rajoitu virka-aikaan vaan joskus asialla ollaan myös aamuvarhain, välillä säkkipimeässä.
–Sitäkin on kuullut, että etkö pelkää susia. No, Tenholan suunnan metsiin en lähtisi koirien kanssa, Aaltonen miettii.
Muuta vastaantulijaa kyllä on riittänyt: peuroja, jäniksiä, kerran pari hirveäkin, joiden ilmestyessä näkyviin koiratkin unohtivat touhottamisen ja vain katselivat. Joskus vastaan tulee ihmisiäkin, tiistaiaamuna ei ensimmäistäkään.
Metsä on metsän näköistä: kuuset ovat saaneet kasvaa. Tuossa oikealla on pieni suonlämpärekin.
–Joskus sitä on leikitty ajatuksella, että kun lapsetkin ovat isoja, että entä jos muuttaisi Turkuun tai lähemmäs Turkua. Sitten tulen tänne ja muistan aina, että miksei muuteta, Aaltonen sanoo.
Koko juttu 24.1. lehdessä
