Metsissä tapahtuu kaiken aikaa. Kesän sato on pikkuhiljaa kypsymässä ja esimerkiksi mustikkaa odotetaan kypsyvän varsin hyvät määrät.
Kesä on myös aikaisessa, muun muassa keltasienistä on jo nähty alkuja siellä täällä.
Vähän kerrassaan se tietää myös sitä, että metsiin ilmestyy koko joukko korin tai ämpärin kanssa käveleviä ihmisiä. Osa poimii luonnon antimet omaan käyttöönsä, joillekin metsään menemisessä on kyse myös rahasta. Ahkera poimija tienaa kauden aikana jopa nelinumeroisia summia. Tavallisen palkansaajan kohdalla puhutaan isoista rahoista ja sienirahoilla on varmasti hankittu monet talvirenkaat tai talvilomamatkat.
Hauskinta koko asiassa on, että samat lisätienestit ovat käytännössä kenen vain haettavissa. Ainakin Salossa ja lähialueella pääsy metsään on useimmiten hyvin vaivatonta ja ostajia on.
Tätäkin vaihtoehtoa sopii avuksi miettiä, jos tuntuu siltä että taloudenpito menee loppuvuoden aikana muuten turhan tiukille. Ostetun ruoan jatkoa metsästä joka tapauksessa saa, vaikka myyntiin asti ei tohtisikaan poimia. Se on suomalaista ylellisyyttä.
Ennenaikainen tuuletus
Tällä paikalla pohdittiin viime viikolla, onko valistus purrut vai johtuivatko juhannuksen tilastot – vain kaksi hukkunutta – koleasta säästä.
Tätä kirjoitettaessa tiedetään, että ehkä näin oli. Jo viikkoa myöhemmin, kuumassa säässä, lukemat olivat paljon rumemmat.
Helle ja palava halu vesille sumentavat arvostelukykyä, usein alkoholin myötävaikutuksella. Erehtymättömyyden ja kuolemattomuuden tunne ovat liian usein olleet niiden viimeisten tuntemusten joukossa.
Mikä sitten auttaa, ellei valistus, valvonta ja ennakkotapaukset? Vain sateinen kesäkö saa turhien riskien ottajat jäämään rannoille?
