Särkisalon kirkonkylän rannassa tuoksuu lauantaina silakka. Silakkamarkkinat järjestetään neljättä kertaa, ja kalan tuoksun kanssa ilmassa on painomusteen aromia: Oodi silakalle-kirja julkistetaan markkinoilla, ja kirjan 36 sivulle on sovitettu monenlaista asiaa silakasta.
Historian lisäksi pitäjäyhdistys Särfinin kustantamassa kirjassa mukana on muun muassa ruokaohjeita, kaskuja ja sattumuksia silakan tiimoilta.
–Siitä se lähti, että halutaan kohentaa silakan arvostusta. Sattui vielä Suomen juhlavuosi, ja silakalla on ollut aikoinaan katovuosina iso merkitys siinä, että rannikolla on pärjätty. Silakkaa riitti ja saaristossa syntyvyys kasvoi, vaikka muualla ruoka loppui, puntaroi teoksen koonnut Kari Salminen.
Katovuosista on tultu pitkä matka eteenpäin; arvostetuimmillaan silakka on esimerkiksi osa ravintola Savoyn lounasta ja tällöin silakka-annoskin on jo hinnoissaan.
Salmisen kirjassa pääpaino on Särkisalossa, mutta koukkaus sisämaahan tehdään; tamperelaisen Sorsapuiston grillin nimikkosilakat on mainittu.
Silakka on ollut hengenpidin ja kelpaa juhlapöytiin, mutta arkea silakka ei ole monessakaan kodissa tätä päivää.
–Ehkä pienet ruodot pelottavat, tai sitten silakkaruoan tekemisestä tuleva tuoksu. Ei se omaan nenään sen kummemmalta haise, Salminen tuumii.
Erityinen arvo on Meripirtin kerhon arkistoilla, joista löytyi kuvia ja muutakin: eräs kirjaan löytynyt helmi on Villa Tallbackasta löytynyt ravintola Miocinan reseptivihko, josta on poimittu mukaan muutamakin esimerkki, muun muassa silakkapiirakan ja silakkapullien ohjeet.
