Tervepä terve. Toimituksen koilllissovituskopin viikkotakinkääntö tehdään tässä seuraavaksi.
***
Tätä luettaessa tiedetään, miten kävi Amerikan presidentinvaaleissa.
Ja otetaan vakava asia heti kärkeen. Ei voi väittää, ettei valinta hiukan huolestuttaisi, jos on niin, että voittajan kampanjan aikana suustaan päästämät sammakot kertovat jotain kaverin arvoista ja mies vielä aikoo seistä sanojensa takana. Otsikoihin ehti nousta monenlaista.
Tai sitten kyse oli showsta; heti valintansa jälkeen heppu oli ollut jopa sovinnollinen.
Ja kas, tämähän alkaa näyttää suomalaiskansalliselta. Sama toistuu nakkikojujen jonoissa joka viikonloppu. Ensin joku uhoaa pistävänsä koko kaupunginosan kolleja turpaan ja laskee muutakin palturia. Tätä jatkuu niin kauan, että varjoista astuu esiin joku isompi kaveri ja pyytää toistamaan. Tämän jälkeen soittelija on nöyrää poikaa vielä maanantaiaamunakin.
Sikäli tulee todistettua, miten hieno systeemi demokratia on. Nollakokemuksella voi päästä noin merkittävään hommaan, jos äänestäjiä on. Jossain muussa järjestelmässä sama toisaalta hoituisi ilman äänestäjiä.
Yhtä kaikki monelle tuli ennenaikainen joulu. Ainakin sosiaalisen median puolella moni nimittäin otti vanhan joululaulun neuvoista vaarin ja arkihuolensa kaikki heitti. Omia murheita ei ollut vaalipäivän jälkeisenä aamuna jaettavaksi juuri kellään.
Selvittämättä ovat enää voittajan kytkökset pohjoismaihin ja tähän Pippi Långs-Trumpiin.
Väärinymmärryksillekin tulos tarjosi sijansa. Meillä kotona olivat aamu-unisemmatkin heränneet vaalien jälkeisenä aamuna varsin varhain. Syynä oli ollut se, että naapurissa porattiin äänekkäästi. Ehdin jo miettiä, että ei kai tämä sen väärti asia ole, kunnes kerrottiin, että ihan reiän tekemisestä seinään oli nyt ollut kyse.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
