Koulujen lukuvuosissa elellään parhaillaan niitä aikoja, kun päivät täyttyvät matkakuumeesta.
Luokkaretki kuuluu kevääseen, kahdessakin mielessä ansaitusti. Päivänkin retken kulut on näet katettava ja rahat matkaan tienattava etukäteen.
Perniöläiskouluissa ei ole aina menty siitä missä aita on matalin. Pari syksyä sitten Mussaaren koulu keräsi retkikassan oman kylän kauraryynejä kauppaamalla. Niissä etikettiä myöten kaikki oli tehty itse omalla kylällä. Nyt omatekoisten myytävien kanssa liikkeellä ovat olleet Kirkonkylän koulun oppilaat, jotka painattivat kuvaamataidon töistään tuhansia postikortteja myytäviksi.
Yritteliäisyyttä ei voi kuin kehaista. Se, että myytävässä tuotteessa on omaa vaivannäköä ja kädenjälki, on kaikin puolin paremman tuntuinen ajatus kuin pesupulverin tai vessapaperin kauppaaminen – joita kyllä harrastavat koululuokat eri puoli
lla Suomea. Esimerkiksi oman kylän luomukaurahiutale on lähiruokamuodin aikoina jo liki ylellisyystuote, ellei lahjatavaraksikin kelpaava asia.
Myytävän tavaran on tietysti oltava laadukasta, mistä vaan ei rahaa sovi pyytää tai omatekoisen tuotteen myyminen on äkkiä loppu. Rima on pidettävä sopivan korkealla, kuten nyt onkin tehty.
Sen jälkeen luokkaretken tienaaminen samalla mitä parhainta yrittäjyyskasvatusta ja voi antaa jollekulle vaikka suuntaa toiveammatille.
Edelleen outoa
Poliisi on edennyt hyvin tutkimuksissaan Teijon retkeilyalueen tapahtumista pari viikkoa sitten.
Nuotiolla poltetun eläimen tarina on selvinnyt. Toisin kuin aluksi kauhisteltiin, kyseessä ei ole ollut koira vaan kettu.
Se, että tapahtumat on saatu selville, ei tietysti tee käytöksestä yhtään sen vähemmän merkillistä. Eläimen käristäminen viihdenumerona on ajatuksena perin outo, eikä puiden katkominen tai sotkeminen kuulu fiksuun käytökseen retkeilyalueella tai muuallakaan.
Toivottavasti syntyneestä metelistä on otettu jotain opiksi.
