Nelisen vuotta kuntaliitoksen jälkeen eteläisessä Salossa on herätty lähidemokratian tarpeeseen.
Uuden kaupungin kanssa samaan aikaan perustettiin aluetoimikunnat, joista nyt on luovuttu.
Nyt uusi toiminta viriää asukaslähtöisesti. Särkisalossa pitäjäyhdistys on jo koonnut rivinsä ja Perniössä tullaan perässä: tiistaina puhuttiin kyläyhdistyksen perustamisesta ja sivujuoni asiassa on vanha kunnantalo, joka haluttaisiin saada paikalliseen käyttöön.
Epäselväksi ei tiistaina jäänyt, että uuden toiminnan on oltava järjestäytynyttä, säännöllistä ja suunniteltua. Se tuo toimintaan jatkuvuutta ja uskottavuutta ja molempia sen on oltava, jos käytössä on jopa talousarvio.
Lapissa toimiva Yläkemijoen aluelautakunta oli tiistaina yhtenä vertailukohtana. Massiivisimmillaan alueellinen lautakunta voikin olla isojakin päätöksiä tekevä ja isoja rahoja pyörittävä elin. Tällöin puhutaan helposti myös siitä, että se on työllistävä taho.
Selvää on, että sananvaltaa ja tekemisen mahdollisuuksia pitäisi voida antaa alueille. Tiistaina aavisteltiin, että keskushallinnosta käsin tehtäviin päätöksiin jää virheitä jo siksi, että kaikkea ei tiedetä. Alueilla on paras asiantuntemus oman kulmakunnan ongelmapaikoista ja myös kehittämishankkeet voivat lähteä liikkeelle luontevasti.
Usein puhutulle edunvalvojan roolille voi olla vähemmän tarvetta, jos aluelautakunta voi päättää esimerkiksi tietyn palvelun jatkumisesta.
Seuraavaan tapaamiseen pitäisi saada liikkeelle myös virkamiehistöä: nähdäänkö alueelinen herääminen kaupungintalossa uhkana vai mahdollisuutena – samoin kuin se, että hyvä alueellinen toimija voi jopa vähentää virkamiehen työtaakkaa.
Vielä tiistaina ei puhuttu mitään siitä, että alueellinen budjetti voi loppuviimeksi jopa pienentää kaupungin kokonaisbudjettia, jos asiat tehdään taiten.
