Nuorten liikennekäyttäytyminen on noussut puheenaiheeksi. Traagisimmat seuraukset on ollut kahdella Toholammilla sattuneella onnettomuudella, joissa on kuollut viisi nuorta.
Aineksia onnettomuuksiin on ollut muuallakin, eikä Salossa selvitä puhtain paperein: poliisin mukaan iso mopoilijoiden joukko oli sunnuntain vastaisena yönä sopinut ajavansa keskustassa mistään säännöistä piittaamatta. Mopoilla on kaahattu muun muassa vasten kiellettyä ajosuuntaa ja pitkin kevyen liikenteen väyliä. Vaikka autoa kevyemmällä kalustolla liikkeellä on oltukin, seuraukset olisivat voineet olla vakavat.
Asiaan on vaikea puuttua tai siinä ohjeistaa kuulostamatta kohderyhmän mielestä setämäiseltä tai saarnaavalta. Kuvio on tuttu ja toistuu sukupolvesta toiseen: ajokortin saanut nuori osaa mielestään ajamisen täydellisesti, virheitä ei omalle kohdalle voi sattua ja taidot pitää näyttää.
Pieni osuus luuloista on totta; nuoret voivat olla tiettyyn rajaan asti taitavia auton käsittelijöitä. Pelkkä näennäisen sulava auton hallinta ei kuitenkaan tee hyvää kuskia. Kokemuksen rajallisuus voi tulla karulla tavalla vastaan kiperässä tilanteessa.
Mopokortti, mopo, mopoauto, kevytmoottoripyörä, ajokortti ja lopulta oikea auto käytössä ovat ymmärrettävästi nuorten toivelistalla kärkipäässä; kulkupeli tarkoittaa vapautta mennä ja tulla ja maaseudulla kyseessä on jopa välttämättömyys.
Liikenteessä voi olla mukavaa ja ajaminen antoisa kokemus, mutta sen pitäisi antaa elämyksiä muuten kuin rajojen hakemisen kautta.
Vapauteen liittyy aina vastuu, niin myös liikenteessä. Lähtökohdan on oltava se, että riskit minimoidaan. Tällöin ei voi olla niin, että joku katsoo oikeudekseen mennä muun liikenteen joukkoon sooloilemaan.
Oivalluksen siitä, miten fiksu kuski tien päällä käyttäytyy, on lähdettävä nuoresta itsestään. Nykynuoret ovat fiksuja. Milloin ei tarvita turhaa liikennekuolemaa muistuttamaan siitä, millainen on hyvä kuski.
