Skip to main content

Tervepä terve. Toimituksen koillissammion viikkohiivat mitataan tässä seuraavaksi.
***
Kieli muuttuu. En nyt viittaa siihen, että pakkasella rautatolppaan tupattu kieli on irrotessaan eri näköinen kuin ennen tapausta – vaan tähän äidinkieleen, joka on oiva työ- ja leikkikalu.

Vaan saisi kieli muuttua enemmänkin. On näet verraten uusia sanoja, joiden tilalle voitaisiin keksiä vieläkin uudempia. Eräs on ”digitalisaatio”, joka pelastaa tai autioittaa maaseudun, riippuen siitä keneltä kysytään.
Mutta ei voi mitään: sana vie tällaisen viittä vaille nelikymppisen päiväkotiaikoihin, jolloin sanana juuri digitaali oli kova juttu. Se, jolla oli digitaalikelloksi kutsuttu eli numeronäyttöinen kello ranteessa tai edes mikroaaltouunissa, oli viikariporukassa kehityksen kärjessä.

Että jos nyt jotain uudissanaa, ettei milloin kenenkin digitalisaatiolausuntoa lukiessa pyöri mielessä vain vuoden 1984 Casio ajanottotoiminnolla.
***
Toisaalta jossain riittää selvä suomi.  Päivänä eräänä selailin erään ison marketin oluthyllyä. Yli kolmestasadasta nimikkeestä oli ilahduttavan iso osa kotimaisten pienpanimoiden tuotteita.   

Hyllyä tutkaillessa ilahdutti etiketeissä viljelty huumori ja se, että nimissä elää jopa joku paikallisylpeys tai häivä siitä, mistä päin juoma tulee.  Esimerkiksi Lapin panimo viittaa sikäläiseen luontoon Aihki- ja Kero-oluilla, täkäläinen Kyläpanimo vinkkaa teollisuushistoriaan muun muassa  Valssi-oluella, kanavapitäjä Vääksystä taas tulee esimerkiksi Sulku-niminen juoma.  
***
Isommista kaupoista ei enempää kuin että niiden osalta ministerin visio autojen paikannuslaitteista on osuva. Tuhannen hehtaarin pysäköintialueen laidalla olisi paikallaan joku apuväline, joka kertoo, minne päin kenttää kärry tuli jätettyä.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: