Tällainen tilanne voisi sattua ihan tosielämässä: yläasteikäisen nuoren vanhemmat eroavat ja tämä näkyy myös nuoren elämässä. 
Esimerkiksi koulu voi hetkellisesti jäädä retuperälle ja olo on muutenkin kurja.
Apu voi löytyä vapaaehtoisesta tukihenkilöstä, joka kuuntelee ja pitää arjen syrjässä kiinni.
Ongelmia tulee, jos näitä tukihenkilöitä ei ole. Erityisesti tukihenkilöitä puuttuu parhaillaan pienissä taajamissa.
– Tarvetta olisi esimerkiksi Teijolla, Perniössä ja Kiskossa, luettelee Sirpa Stenström Mannerheimin lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piiristä.
Tukihenkilöä tarvitsevat useimmin pojat, joille haluttaisiin vieläpä osoittaa miespuolinen tukihenkilö, mutta yhtälö on vaikea ratkaistavaksi.
– Parhaillaankaan ei ole yhtään miestä reservissä, Stenström kertoo.
Hänen mukaansa ongelman syitä on toki mietitty.
– Pelottaako miehiä sitten sitoutuminen, ovatko he jo aktiivisia esimerkiksi urheiluseuroissa vai mikä tässä on takana.
Tukihenkilönä olemiseen ei vaadita ihmeellisiä taitoja. Kyse on siitä, että nuorella on vanhempi kaveri, jonka kanssa voi tehdä parina iltana kuussa tavallisia asioita, ja joka on kuulolla.
– Siinä voi tehdä ihan niitä samoja asioita, joita tekisi itsekseenkin, Stenström rohkaisee.
Koko juttu ja yhden tukihenkilön kokemuksia painetussa lehdessä
