Marjatta Kivioja esittele käsinmaalattua ja siksi uniikkia suklaarasiaa.
Mitä teille tulee mieleen sanasta nenäliina? Muovipaketista revitty kertakäyttöinen pehmeä paperiliina?
Ei ihme. Paperinen ”Nessu” on nykyaikaa ja arkea, mutta aikoinaan oli toisin. Nenäliina oli kankainen ja joskus niin hieno, että se oli ennemminkin osa asustusta kuin nenän pyyhintään sopiva.
Galleria Levolassa arkinen muuttuu juhlavaksi ja sitä myöten näyttelyksi; nykysilmin katsottuna käsin ommellut ja kirjaillut nenäliinat ovat lähinnä koristeita.
James-farkkujen ostaja sai 1960-luvulla housujen mukana nenäliinan.
Lisäksi esillä on jotain, joka sai näyttelyn pystyttäjät toistuvasti muistelemaan joulua, vaikka vappuviikkoa eletäänkin.
–Muistan, kun istuimme joulupöydässä ja suklaarasia avattiin ja täti otti ensiksi, muistelee Marjatta Kivioja.
Asiaan kuului, että makeisia rasiasta otettiin yksi tai kaksi ja sitten pidettiin tauko ennen seuraavaa kierrosta.
Esillä on yli 60 vanhaa suklaarasiaa niin kotimaisilta valmistajilta kuin kauempaakin. Rasiat ovat pääosin Levolan omistavan Kaisa-Leena Kaarlosen kokoelmista, nenäliinoista moni löytyi Leena Muurin puolison Mika Virtasen kautta.
Leena Muuri kävi miettimään sitä, millainen työ nenäliinojenkin eteen on tehty: vaikka kangasta ei olisi kudottu itse, liinat on kuitenkin koristeltu itse; lisätty reunus, kirjailtu nimikirjaimet ja niin edelleen. Kansakouluun menijällä piti olla essun taskussa nenäliina.
Suklaarasioista voi yrittää haarukoida ikää ilmeen perusteella.
Aikanaan rasioilla on epäilemättä viety paitsi suklaata, myös Suomi-kuvaa eikä ihan vähäisin taidoin: erään rasian luontokuvan on ottanut maineikas Matti A. Pitkänen ja monet kaupungit ovat saaneet katunäkymänsä suklaarasiaan.
Suklaalla ovat tehneet PR:ää myös yritykset varustamoista alkaen.
Sano Levola, kun haluat hyvää -näyttely avoinna 1.-25.5. asti to-su klo 12-16.
Super Caravelle oli aikoinaan Finnairin ensimmäinen suihkumatkustajakone. Se sai oman suklaarasiansa.
