Otsikko ei valehtele: minusta tulee perniöläinen.
Oikeastaan perniöläistymisprosessi on vasta alkamassa, vaikka osoite jo tänne kerkesi siirtymään tällä viikolla. Vasta viikonloppuna siirtyvät tavarat ja laatikoihin pakattu Tampere-elämä.
Perniöläistymisprosessin ensiaskelista kertoo myös se, että murretaitaja Antero Peijonen joutui auttamaan tämän tekstin otsikon muotoilemisessa oikeaoppiseksi Perniön murteeksi.
Kylillä puhuttiin, että perniöläiseksi voi kutsua itseään 50 vuoden paikalla asumisen jälkeen. Samassa keskustelussa pohdittiin, pitäisikö vuosirajaa laskea 25 vuoteen maailman muuttumisen vuoksi.
Ja entäpä jos on ollut perniöläisyyden vaikutuksen alaisena jo ennen sinne muuttamista? Ja onko olemassa koeaikaa?
Pikkuhiljaa Tammerkosken korvaa Perniönjoki, Tampereen stadionin korvaa Melassuon liikuntahalli ja Hämeenkadulla kolisevan ratikan puolestaan Haarlantiellä jyskyttävät autojen bassot.
Jotkut asiat ovat ainakin paperille kirjoitettuna samanlaisia sekä Perniössä että Tampereella.
Tampereen Peltolammin postinumeroalueella asukkaita on yhteensä 3519, Perniön 25500-alueella puolestaan 3185. Asukkaiden keski-ikä Peltolammilla on 42, täällä 50.
Toisaalta pinta-alaa on 25500-alueella noin 17 261 hehtaaria, vanhalla kotialueellani puolestaan suunnilleen 735 hehtaaria.
Perniössä on vielä paljon löydettävää, mutta paikka ei ole täysin tuntematon. Viime kesänä pääsin kesätöiden varjolla vierailemaan monessa uudessa perniöläisessä paikassa, ja täksi kesäksi jopa muutama tien nimi on jäänyt muistiini.
Kasvoin lapsuuteni Kuovilassa, ja muistan jo silloin yläasteikäisenä haaveilleeni siitä, että pääsisin muuttamaan Perniöön. Sieltä katsottuna tämä tuntui isolta kaupungilta.Tuulet veivät kuitenkin lukioon Tampereelle ja vanha haave jäi unholaan moneksi vuodeksi.
Tampereen keskustasta tänne muuttaminen olisi varmasti tuntunut vielä suuremmalta muutokselta, vaikka siellä aikaa olen viettänyt enemmän kuin kotilähiössäni. Peltolammi on pieni ja maaseutumainen lähiö, jossa naapuria tervehditään. Ystäväni ovat usein sanoneet, että tulevat luokseni ”maalle”, kun hyppäävät Mansen rautatieasemalta vartiksi bussin kyytiin päästäkseen Peltolammille.
Perniöön matkustaminen tulee olemaan shokki.
Päätin hypätä suoraan syvään päätyyn ja vuokrata täältä asunnon, jonka vähimmäisvuokra-aika on vuoden verran. Kesällä tietysti tuntuu siltä, että vuosi tulee menemään hujauksessa.
Kysykää tästä sitten uudelleen marraskuun harmaana ja loskaisena aikana.
9 kuntaa Pohjois-Satakunnassa ja Luoteis-Pirkanmaalla ovat aloittaneet ”Ihana, kamala maaseutu” -asumiskokeilun. Sen tarkoituksena on päästää ulkopaikkakuntalaisia asumaan kuntaan ilmaiseksi syksyn pimeydessä.
Kokeilijalle selviää, onko asuminen maalla ihanaa vai kamalaa vai jotain siltä väliltä. Tavoitteena on, että kokeilija kiintyisi ja harkitsisi lopullistakin muuttamista.
Pohdin, voisiko Salokin houkutella tällä tavalla uusia asukkaita kirkonkyliinsä. Täällä on paljon vetovoimaisia paikkoja, mutta niiden löytäminen ei välttämättä ole niin helppoa muualla asuvalle. Varsinkaan sellaisille, jotka eivät ole eläneet perniöläisyyden vaikutuksen alaisena.
Perniönseudun Lehdessä työskennellessäni olen puhunut perniöläisyydestä varmasti kymmenien haastateltavien kanssa. Jokaisella on ollut sama ydinviesti: täällä on kaikki tarvittava.
Siihen samaan lopputulokseen olen jo tullut itsekin.
-Liinu
Kirjoitta on toimittaja, joka päätti, että maalle muutto -unelman voi toteuttaa jo ennen eläkeikää.
