Suomen kielen moninaisuus ja kauneus on puhututtanut monia viimeisten vuosien aikana. Englannin kielen jyrääminen huolestuttaa ja Suomen kielestä halutaan pitää aina vain tiukemmin kiinni. Muun muassa vanhojen suomenkielisten nimien nousu näkyy nimitilastoissa.
Myös murteita arvostetaan nykypäivänä valtavasti.
Sivulta yhdeksän voi lukea Perniön murteen arvostuksesta ja siitä tehdystä kirjasta.
Minulla on paljon ystäviä eri puolilta Suomea, jotka puhuvat täysin erilaisia murteita. Itse olen alun perin savolainen, kumppanini on Pohjanmaalta ja hyvä ystäväni idästä.
Monesti puhutaan, että murteesta ei pääse irti. Ja että ihmisestä kuulee aina miltä suunnalta hän on kotoisin.
Osaltaan tämä pitää paikkansa, jos olet aina puhunut samoin ei maneereista pääse irti.
Itse tiedän kuitenkin, että puheestani ei kuule savolaisia juuriani. Toisin kuin ystäväni, jotka puhuvat edelleen vahvoilla murteilla, olen menettänyt lapsuuden vahvan murteeni.
Olen alun perin opetellut lukemaan Savon murteella ja teksteissä usein käytetyn yleiskielen lukemisen opin vasta paljon myöhemmin.
Puhuin niin vahvaa murretta, että isäni joutui kääntämään puhettani Stadin slangia puhuvalle äitipuolelleni. Välillä tuntui kuin puhuisimme eri kielillä.
Minuun tarttuu toisten murteet helposti. Alan huomaamattani puhumaan pohjalaisella murteella tai käyttämään mie ja sie. Äidilleni puhuessa kaivan Savon murteen viimeiset rippeet muististani.
On rikkaus, että meillä Suomessa on niin paljon eri tapoja puhua ja kirjoittaa. Murteet rikastavat puhuttua kieltä valtavasti.
Suomen kieli elää ja hengittää edelleen hyvin, vaikka sen kuihtumisesta puhutaankin paljon.
