Marraskuinen perjantai-ilta on säkkipimeä, tihkuinen ja kolea. Juuri sellainen, että tekisi mieli työviikon päälle vain kaatua sohvalle, eikö? Sen myöntää ikänsä urheillutkin.
–Mutta kun pääsee ovesta ulos, tulee se olo, että taas on kiva lähteä, myöntää Sanna Fagerström-Jokinen.
SFJ-Fiiliksen yrittäjä vetää erilaisia ryhmäliikuntoja, ja yksi aikuisten juoksuryhmä lähtee liikkeelle perjantai-iltaisin. Ja olennaista on nimenomaan, että liikkeelle lähtee porukka.
–Ryhmän tsemppi on ihan olennaista, ilman sitä ei tulisi tehtyä niitä vaativampia harjoituksia, puntaroi Minna Mäkelä.
Eero Planting puolestaan myöntää, että opastus tulee tässä tarpeeseen.
–Itsellä se on ollut ennen, että musat korviin ja menoksi. Ryhmässä tulee sitten intervalleja ja muuta.
Pururadalle singahtavien joukossa on myös muutama, jotka eivät olisi voineet aiemmin kuvitellakaan juoksevansa silkasta juoksemisen ilosta.
–Liikuntaa olen kyllä harrastanut aina, mutta juoksussa oli vähän se, että menin kilometrin täysillä ja sitten oli se olo, että ei koskaan enää, myöntää Kaisa Villa.
Fagerström-Jokinen kertoo, että juuri turha ahnehtiminen pilaa monen juoksuinnon alkuunsa.
–Juoksuhan ei ole niin tekniikkalaji. Tässä katsotaan lähinnä perusasioita, lantion korkeutta ja käsien käyttöä, hän kertoo.
Hyvän lenkin jälkeinen hyvä olo on ensimmäinen palkinto siitä, että on saanut itsensä ovesta ulos.
–Sen huomaa äkkiä, jos ei hetkeen ole tullut käytyä, Kaisa Villa sanoo.
–Paremmat kicksit tästä tulee kuin salilta, jatkaa Eero Planting.
Terveys ja hyvinvointi-sivut tällä viikolla painetussa lehdessä!
