Tätä lajia Tomi Vuorinen on ehtinyt tehdä torstain jälkeen vain vähän: sprintin MM-finalin jälkeen onnittelijoita on myös vanhemmilla riittänyt.
Saattoi olla hyvä, ettei Tomi Vuorisen suksihuollossa ollut perjantaina ruuhkaa ylen määrin. Suksien sijaan kiirettä riitti muutenkin.
–Puhelin soi koko ajan ja Whatsappi on ihan tukossa, myönsi Vuorinen puoliltapäivin.
Kohta piti jo pistää liikkeen oven lappu, joka kertoo yrittäjän olevan hetken poissa.
–Yle tulee meille kotiin kuvaamaan, paljasti Vuorinen.
Tomi Vuorinen ja hänen vaimonsa Erja ovat Perniönseudun Lehden lukijoille jo vuosien takaa tuttuja ihmisiä: molemmilla on takanaan vuosia kilpahiihtoa kansallisella tasolla ja sittemmin pojat Lauri, Lassi ja Leevi ovat kaikki pitäneet Vuorisen nimeä esillä hiihtoladuilla. Tomi Vuorinen on ehtinyt katsoa hiihtoa myös huoltajan ja laduista vastaavan yrittäjän vinkkelistä.
Viimeistään torstain jälkeen Tomi ja Erja Vuorinen ovat tulleet tutuksi myös valtakunnallisten medioiden lukijoille: kun Lauri Vuorinen otti pronssia sprintissä hiihdon MM-kisoissa Trondheimissa, ovat myös vanhemmat saaneet osansa julkisuudesta. Tomi Vuorista asia hiukan huvittaakin: iltapäivälehdestä oli kyselty jopa pojan hääaikeista.
Isä oli kohteliaasti todennut, että hänellä ei ole tällaisesta mitään tietoa.
–Kaikki nyt halutaan kaivaa ja sitä piti jo sanoa Laurillekin, että saa olla entistä tarkempana tai kohta on joku kuva Seiskassa, Vuorinen naurahtaa.
Perjantaiaamuun isä heräsi lyhyiden unien jälkeen: kierrokset olivat finaalin jälkeen korkealla, viestiä ja puhelua tuli ja puhelinta seuratessa meni yöhön asti.
Tärkeintä tietysti on, että yhteys tuoreen pronssimitalistiin onnistui heti kohta finaalin jälkeen.
Puhelussa oli käyty läpi suoritusta ja sitä, että etukäteinen hiihtolinjojen harjoittelu oi kannattanut: Vuorinen löysi vaihtelevalla radalla juuri oikean kurssin ja pisti kirivaihteen silmään juuri oikealla hetkellä. Myös suksi toimi hyvin ja Vuorinen mainitsikin liukkauden Ylen haastattelussa.
–Se oli hieno ele, että kiittää huoltoa. Se on ihan olennainen asia, Tomi Vuorinen toteaa.
Mutta puhuivatko puhelimessa hiihtäjä ja hiihtäjä vai isä ja poika?
Isä ja poika, vastaa Tomi Vuorinen empimättä.
–Sama poika se aina on. Kun tulee Perniöön käymään, pitää päästä kebabille, virnistää isä.
Tomi Vuorinen katsoi finaalin työpaikallaan, jonne paukkasi sitä paitsi asiakas juuri hiihdon alkaessa
–Siinä piti kyllä sanoa, että nyt et hetkeen saa suksia, mutta katsotaan Laurin hiihto yhdessä.
Perjantaina isä jo uskotteli pysyneensä rauhallisena; työpaikallaan kisoja katsonut äiti Erja ehti kertoa TS:n haastattelussa pitäneensä vähän elämää ja meteliäkin, kun mitali ratkesi.
Hiihtävien poikien nuoruus on tarkoittanut Vuorisille elämää hiihdon ehdoilla: lukemattomia kisareissuja, leirejä, varusteostoksia ja samalla myös rahanmenoa. Lauri Vuorinen on ollut kahdesti palkintopallilla maailmancupissa ja aiempi paras sijoitus oli Pekingin olympialaisten 14. sija. Tomi Vuorinen mietti perjantaina, että mitali veti hiljaiseksi: jo kymppisakkiin pääsy saati viides sija olisivat olleet juhlan paikka. Norjan Kläbon kärkivauhdin haastaminen on iso pala kenelle vaan. Isä oli ihmetellyt poikansa välierävalintaa, mutta saanut toteavan vastauksen:
–Huiliaikaa jäi siinä vähän, mutta Lauri sanoi, että ei häntä väsytä oikeastaan ollenkaan.
Perniönseudun Lehti on yrittänyt tavoitella hiihtäjää itseään puhelinhaastatteluun, mutta toistaiseksi tuloksetta.
