Skip to main content

Mieskuoro on laulamista, kotiseututyötä ja hurttia huumoria

Perniön mieskuoron tarina tähän asti on koottu kirjaksi. Heimo Purhonen kertoo, että kannessa on Perniön lauluveljet-kappaleen nuottien ensimmäinen sivu.Vuonna 1931 oli Perniön Kuulutuksia -lehdessä ilmoitus.
”Kaikkia lauluäänen omaavia Perniön suojeluskunnan toimivia jäseniä pyydetään saapumaan Seurojentaloon tapaninpäivänä klo 14, perustamaan mieskuoroa Perniön suojeluskuntaan. Kaikki mukaan!”.

Ilmoitus toimi, miehiä saapui paikalle ja päätettiin perustaa Perniön suojeluskunnan mieskuoro.
Tuosta voidaan laskea alkaneeksi Perniön mieskuoron taival. Välissä suojeluskunnat toki lakkautettiin ja nykyisen nimensä kuoro sai vuonna 1952.
Tie tähän asti on nyt koottu yksiin kansiin. Kuoron puheenjohtajana vuosina 2016-2017 toimineen Heimo Purhosen toimittamassa kirjassa tapahtumat kerrataan asiakirjalähteiden, kuvien, muun materiaalin ja muistojen kautta.
–Kuoro on kotiseututyötä, tiivistää Purhonen.
Niin on, ja paljon muuta.
–Parhaimmillaan se on hieno sosiaalinen tapahtuma, jossa riittää huumoriakin. Juuri kun tuntuu, että tästä ei tule mitään, joku laukaisee tilanteen jollain heitolla, Purhonen toteaa.

Yhtä lailla kuin juhlista, kirja kertoo siitä, mitä kuoro jäsenilleen on merkinnyt.
–Aikanaan harjoituksiin tultiin matkojenkin päästä hevospelillä. Eikö se ole sitoutumista, Purhonen tuumii.

Purhonen kiittelee sitä, että kuoron arkistoon ei ole taltioitu vain pakollisia asiakirjoja, vaan paljon muutakin. Tallella on esimerkiksi konserttien käsiohjelmia ja mainoksia, kirjeitä, jopa näytteet kuoron omasta kirjekuoresta ja lomakkeesta. Nämä ovat mukana kirjassa, samoin runsaasti kuvia esiintymisistä mutta myös vapaamuotoisemmista tilaisuuksista ja illanvietoista. 

Kirja julkistetaan virallisesti 7.10. klo 15 Perniön seurakuntatalossa pidettävässä tilaisuudessa.

Jaa artikkeli: