Metsään liittyy monenlaisia arvoja ja tavoitteita. Joku ei taita risuakaan, joku taas hakee pontevasti parasta mahdollista tuottoa omistamansa metsän puille.
Tunnetta on pelissä paljon; sukupolvenvaihdoksia eli metsän siirtämistä nuoremman polven omistukseen pohditaan joskus vuosikausia.
–Se on sellainen asia, jota mietitään pitkään. Sitten päätös tehdään, kun asia on kunnolla valmiiksi pohdittu, sanoo projektipäällikkö Minnamari Tuovinen Suomen metsäkeskuksesta.
Metsäkeskus on järjestänyt Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa useita tilaisuuksia, joissa metsänomistajia on infottu sukupolvenvaihdoksesta. Käynnissä on vielä parin vuoden ajan Metsien aktiivinen ja toimiva omistus-hanke.
–Hyvän osanoton perusteella aihe tuntuisi nyt kiinnostavan, Tuovinen toteaa.
Kaiken takana on ajatus siitä, että metsätilan hallittu omistajanvaihdos oikeaan aikaan on usein paras ratkaisu sekä luopujan, uuden omistajan että myös metsän kannalta.
–Niin, että metsä voisi hyvin ja sitä hoidettaisiin, Tuovinen tiivistää.
–Takana on tietysti se, että hyvin hoidettu metsä myös tuottaa.
Sukupolvenvaihdos edellyttää luonnollisesti, että metsälle on jälkikasvussa halukas ottaja tai ostaja ja sopimukseen päästään.
Hallitun omistajanvaihdoksen vastakohtana toisessa ääripäässä on tapaus, jossa metsä päätyy kuolinpesälle, joskus riitaisellekin. Silloin metsä voi jäädä hoitamatta ja vain olemaan. Joskus kuolinpesien osakkaat eivät edes tiedä omistavansa metsää.
Vuosittain Suomessa tapahtuu noin 15 000 metsätilan omistajanvaihdosta. Näistä noin viidennes tapahtuu vapailla markkinoilla. Perintönä tai lahjoituksena siirtyy omistajalta toiselle lähes puolet tiloista, noin 7000 kappaletta.
Varsinais-Suomessa omistajuus vaihtuu usein luontevasti.
–Ne kulkevat osana maatilaa, ja jos tilalle löytyy jatkaja, siirtyvät metsät siinä mukana, kuvailee Tuovinen.
