Perniön Melassuonmäen asuntoalueiden takana sijaitsevissa metsissä risteilee polku jos toinenkin. Kirkonkylässä asuvien kuntoilijoiden ei tarvitse lähteä Teijon retkeilyalueelle etsimään vaellusmaastoja, niitä kyllä löytyy täältäkin.
Reiteille pääsee vaikka mistä, mutta yksi parhaista lähtöpaikoista on Melassuon urheilukeskus. Vanhan saunan kupeella ennen Erveläntien ylitystä vastaan tulee puiden oksista koottu kyltti. Taulussa lukee ”Ellun polku”. Sen vieressä on myös kartta, jonka läpi päässyt vesi on kuitenkin suurelta osin tuhonnut. Tien vastapuolella houkutteleva hyväkuntoinen kävelysilta houkuttelee kuitenkin jatkamaan eteenpäin. Baanat ovat leveät, vaikka pintaan pyrkivät puiden juuret eivät juuri juoksuun houkuttelekaan. Pian olisikin jo mahdollisuus valita useammasta vasemmalle tai oikealle lähtevästä polusta. Kun jatkaa vain eteenpäin, päätyy pian Asteljoentielle johtavalle metsätielle. Parinsadan metrin päässä Asteljoentien ylityksestä silmiin osuu opasteita vasta toisen kerran. Nyt Ellun polku –viitta käskee kääntymään vasemmalle. Pienen tarpomisen jälkeen on edessä jälleen viitta. Nipan Nykäys oikealle.
– Nipan nykäys on vasta pari–kolme vuotta vanha, kertoo reitin suunnittelija Niilo Tuominen, lempinimeltään Nipa.
– Perniön Pirteissä ajateltiin suunnitella lisälenkki piilopirtille, jotta sinne patikoidessaan ei tarvitsisi tulla ja lähteä pois samaa reittiä.
Ellun Polku on Perniön Pirteiden nimeämä polku, joka johtaa heidän Asteljoen laaksossa sijaitsevalle piilopirtilleen.
Ellu ei ole Elina, eikä edes nainen, vaikka nimestä näin voisi päätellä.
– Ellu oli Elias Pohtila, Lapista saapunut, mutta 1950 –luvulla Perniössä koulua käynyt poika. Hän oli ainakin yksi reitin kulkijoista, tietää Perniön Pirteiden puheenjohtaja Antti Allén.
Pohtilasta tuli myöhemmin Metlan pääjohtaja.
Vielä muutama vuosikymmen sitten Pirteät oli lähinnä koululaisten ja opiskelijoiden yhdistys.
Allén risti pari vuotta sitten uuden reitin Nipan Nykäykseksi. Nykäyksen baanat ovat kapeat, mutta selvä polku kuitenkin löytyy. Nykäys ylittää Kiskontien ja saapuu piilopirtille läntisempää reittiä, iäkkäämpi Ellun polku itäisempää.
Uudella osuudella opasteitakin on tiheämmässä kuin vanhalla.
– Niitä opasteita voisi kyllä laittaa uusiksi. Että muutkin kuin me Pirteät osaisimme reittejä käyttää, myöntää Allén.
Käyttäjistä ei näytä olevan pulaa ainakaan kirkonkylän kupeessa. Sunnuntaina vastaan tulee niin juoksijoita kuin koirienkin ulkoiluttajia. Mutta ei välttämättä ”Ellun polulla”. Reittejä kun risteilee pitkin metsiä sinne ja tänne.
– Osasta poluista saamme kyllä kiittää koirien ulkoiluttajia. Osa taas on vanhoja polkuja, joita pitkin hiihdettiin talvella. Lisäksi on hevosteitä. Tätäkin tietä pitkin tultiin aikoinaan hevosen kanssa Ervelästä kirkolle, sanoo Niilo Tuominen Asteljokea lähestyttäessä.
Myös Perniön vanhainkodille johti oma hevostiensä.
Nipan Nykäyksen toinen pää löytyy taas Pernänmetsän asuntoalueen kupeesta. Parinsadan metrin päässä alamäessä sijaitsee Pirteiden maja.
– Sitä olin mukana rakentamassa 70-luvulla. Pirtin hirret saatiin lahjoituksena Lupajan koulun opettajien asuntolasta.
Suksenpyölistä Kiskontielle vaelletaan harvahkossa metsässä.
Kiskontien eteläpuoleinen reitti taas kulkee tällä hetkellä kaadetussa ja uudelleen istutetussa metsässä. Kuusentaimet ovat vain muutaman sentin pituisia. Ellun polku on jätetty kuitenkin kauniisti kiemurtelemaan raivauksen keskelle.
– Kun meijerillä pidettiin hiihtokilpailut, niin osa porukasta tuli hiihtäen täältä, tietää Niilo Tuominen.
Kirkonmäkeen rakentaminen on muuttanut Ellun polun reittiä moneen kertaan.
– Alkuperäinen reitti lähti aivan Mäntytien kupeesta. Nykyään seutu on rakennettu täyteen asuintaloja, joten reittiä on pitänyt etsiä kauempaa.
