Eteläisen Salon ihmisille on tarjolla töitä ja mahdollisuuksia yrittää. Matkailussa on tämän kulmakunnan mahdollisuus jopa nopeaan pieneen työllisyystilanteen kohentamiseen.
Matkailuala on erityinen. Se työllistää ihmisiä paikallisesti, eikä sitä voida ulkoistaa halvemman tuotannon maihin. Se tuo syrjässäkin oleville seuduille ihmisiä – ja heidän mukanaan euroja.
Suomalaiset eivät jostain syystä usein näe metsää puilta. Monet ovat niin tottuneita omaan kotiseutuunsa, ettei sitä osata täysin arvostaa tai nähdä kaikkia sen tuomia mahdollisuuksia. Siinä missä paikallinen voi nähdä takapihan tylsän männikön ja vanhan tutun uimarannan, pölyisestä asvalttiviidakosta tuleva matkailija näkee edessään satumaisen taikametsän ja kauniin keitaan, jossa pestä kaupungin tomut pois. Matkailuvaltit tulee osata tunnistaa, ja niitä pitää käyttää hyödyksi.
Pitää myös osata markkinoida ja kertoa suuremmalle yleisölle alueelta löytyvistä matkailupalveluista, tapahtumista ja erikoisuuksista. Jo aloitettu matkailumarkkinoinnin yhteistyö Salon ja Kemiönsaaren välillä on oikeilla jäljillä, samoin Särkisalon digitalisaatiosuunnitelmat.
Tässä lehdessä on jututettu pienessä hetkessä Teijollla ja Mathildedalissa tavattuja vapaa-aikaa viettäneitä ihmisiä. Kaikki olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä, joku jopa harkitsisi asunnon ostoa seudulta. Kun tämä on se viesti, jota matkailijat lähettävät, on tähän osattava tarttua kiinni.
Liikkuvien matkailijoiden lisäksi uudet vakituiset vapaa-ajan asukkaan ovat tervetulleita. Heidän avullaan voidaan muun muassa varmistaa Perniön hyvien palvelujen pysyminen, ja kun palveluilla on käyttäjiä, paikallinen talous voimistuu.
Perniön merenranta vetää, Särkisalo vetää, Kiskon järvet vetävät. Kuivalla maallakin olisi mahdollisuutensa. Menestyvät maatilamatkailuyritykset ovat hyvä esimerkki.
Tässä taloudellisessa tilanteessa olemme etuoikeutettuja, meillä on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa asuvilla.
